Crimfall julkaisi pari vuotta sitten debyyttialbuminsa As the Path Unfolds… ja nyt jatkoa seuraa levyllä The Writ of Sword. Yhtyeen musiikki ei ole kokenut suuria muutoksia edellisestä levytyksestä, vaikka kokoonpanoon onkin saapunut uutta verta biisinikkari-kitaristi Jakke Viitalan sekä vokalistikaksikko Helena Haaparannan ja Mikko Häkkisen rinnalle.

Koska edellinen albumi päättyi Novembréen, The Writ of Sword käynnistetään luonnollisesti Decembré-nimisellä introlla, joka johdattelee videollekin päätyvään Storm Before the Calmiin. Biisi edustaa levyn parhaimmistoa, ja erityisesti laulajapari vuorottelee vakuuttavasti säkeistön ja kertosäkeen välillä. Kappaleen jälkipuoliskolla kuullaan myös kekseliäitä kikkailuja bändin rytmirykmentiltä. Frost Upon Their Graves vinksauttaa lauluvastuut päinvastoin antaen vuorostaan ärisevälle puoliskolle tilaa kertsissä. Vaikuttavasta kappaleesta mieleen jäävät erityisesti säkeistön laulumelodiat, jotka naisvokalisti tulkitsee arvokkaasti.

Tässä vaiheessa albumin parhaat hetket onkin jo eletty, ja Cáhceravga-instrumentaalista eteenpäin The Writ of Swordin taso kulkee loivaa alamäkeä kasiraitana kuultavaan Silver and Bonesiin asti. Monet mutkat vääntävä kahdeksanminuuttinen eepos lähentelee jälleen aloitusraitojen tasoa, ja tarjoaa levyn monipuolisimpana sävellyksenä rikkaan löytöretken talvisiin sotamaisemiin.

Vaikka The Writ of Sword jatkaa suurilta osin As the Path Unfolds… -levyn linjaa, se on kenties vielä eeppisemmän ja mahtipontisemman kuuloinen möhkäle. Välillä mahtaileva pullistelu toimii komeasti, kun taas toisinaan biisin keskelle sujautettu orkestraatiopätkä tuntuu täysin muusta sävellyksestä turhan irralliseksi lisäkkeeksi jäävältä osiolta.

The Writ of Sword on omaperäisesti sävelletty albumi, jonka vahvinta aluetta edustaa kahden vokalistin edustavat tulkinnat. Parhaimmillaan, eli kappaleissa Storm Before Calm, Frost Upon Their Graves ja Silver and Bones, myös monitahoiset sävellykset toimivat hyvin, mutta yleisesti biisimateriaali jättää hieman marmattamisen aihetta kokonaisuuden kärsiessä paikoittain sekaviksi äityvien sovitusten, kuten myös parin latteamman sävellyksen, takia. Syvimmästä keskinkertaisuudesta erotutaan jo edukseen, mutta yhtyeen parhaat ideat antavat ymmärtää, että ryhmällä olisi paukkuja häikäisevämmänkin levyn luomiseen.