Aurinkoisesta Los Angelesista synkistelevä Abysmal Dawn on sisäistänyt teknisen koulun opit. Köyhän miehen Morbid Angeliksi kutsuvat, mutta mikäpä bändi ei tuota leimaa helposti saisi, jos linjana on tekninen death metal. Automaattinen Morbid Angel -kortti on kuitenkin helppo takaportti, eikä yleensä tee oikeutta bändeille.

Abysmal Dawnin kolmas albumi, Leveling The Plane Of Existence on silti kuin mikä tahansa, hyvin tuotettu, teknistä death metalia sisältävä levy. Kolmikko osaa soittaa ja luoda aika ajoin kyllä täysin pätevää, mutta monen monta kertaa kuultua ja kierrätettyä mättöä. Bändin kunniaksi on silti sanottava, että sen kappaleissa on kuitenkin selkeä runko, minkä päälle kokonaisuus rakentuu. Kappaleista löytyy aika ajoin tarttumapintaa, mikä ei kuitenkaan poista sen persoonattomuutta ja tavanomaisuutta.

Vaikka levyn yleinen linja on nopeaa blastia, ja kappaleet liikaa toistensa kaltaisia, niin bändi ymmärtää myös keskitempoisemman jyräyksen päälle. Niissä se on selvästi parhaimmillaan nyanssien saadessa enemmän oikeutta. Tuotannollisesti levy on nykytyyliin erittäin jämäkkä. Sen jokainen osa-alue on hyvin esillä ilman, että levy olisi ylituotettu, mutta särmät on silti aika tehokkaasti hiottu pois.

Abysmal Dawnia kuunnellessa tulee mieleen, onko olemassa joku tehdas, joka tuottaa liukuhihnalla bändejä, joissa painetaan vaihtoehtoja. Nyt oli tarve termeille "tekninen" ja "death metal" ja kone tuottaa ulos levyn etukäteen ohjelmoiduilla nimivaihtoehdoilla. Valittiin "Abysmal" ja "Dawn".

Kaikesta huolimatta Leveling The Plane Of Existence ei sinällään ole mitenkään heikko levy. Sillä on omat vahvuutensa mutta samalla sen ennalta-arvattavuus tekee siitä massaan hukkuvan teoksen, jolla ei muista erotuta, olkoonkin laaduntarkkailuosaston paremmalla puolella.