Suomen ensimmäiseksi heavy rock -albumiksi tituleerattu Sarcofagusin Cycle of Life sai viitisen vuotta sitten odottamattoman mutta ansiokkaan uudelleenjulkaisun, kun lähinnä huoltoasemien levyhyllyjen täyttämisestä huolehtinut Poptori toi levyn uudestaan ihmisten saataville. Tämä alun perin vuonna 1980 julkaistu levy saa ansaitsemansa, komealla bookletilla ryyditetyn vinyyliuusinnan nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, Svart Recordsin ansiosta.

Vaikka Cycle of Lifella on muutama todella hyvä kappale, sanoisin Sarcofagusin suurimmaksi musiikilliseksi saavutukseksi silti samana vuonna julkaistua Envoy of Death -kakkoslevyä. Cycle of Lifella soittaa joka tapauksessa yhtye, joka haluaa kuulostaa rajulta - ja toki se siinä monin paikoin onnistuukin. Muuten rauhallisemman Back to Blackin loppupuolella kuullaan esimerkiksi liidikitarointia, joka ainakin minun korviini kuulostaa edelleen varsin repivältä. Samanlaista alkukantaista revittelyä löytyy päätösraita You're Talkin' Too Muchista. Bändin nuori ikä ja jossain määrin myös kokemattomuus tulevat toki vielä esiin sovituksellisissa ratkaisuissa, ja esimerkiksi Hannu Léidenin laulu ei kaiken aikaa ole toivotun voimakasta, mutta osaltaan nämäkin piirteet tekevät levystä sympaattisen suomiheviklassikon.

Levyn heikompaa materiaalia edustavat kuivakan riffin sisältävä Here I Am, ja etenkin biisin kertosäe on kökön kuuloinen. Toisaalta se on myös uskaliaan mahtipontista ja uhittelevaa kuultavaa, mutta itse toteutus ei onnistu vakuuttamaan varauksettomasti. Feed Me on myös aavistuksen kulahtaneen oloinen, enemmän 60-luvun rockin hengessä kulkeva rallatus. Muut kappaleet sen sijaan kestävät edelleen hienosti kuuntelua. Kaunis, akustispohjainen Hermit on Sarcofagusin oma Stairway to Heaven, johon Esa Kotilaisen koskettimet ja Hanna Heikinheimon huilu tuovat vielä oman hienon lisänsä. Myös kitaraguru Kimmo Kuusniemen blues-henkinen, hillitty sooloilu toimii upeasti. Muita levyn kohokohtia ovat luontevasti rankentuva Back to Black, hieman Zeppelin-tyylinen Clairvoyant sekä painavien riffien sekaan ujeltavaa kosketinsoundia hienosti sovittava Eternal Silence.

Cycle of Life ansaitsee kaiken sille kerääntyvän huomion, eikä siitä ties minkä retrorock-hiilikopioiden aikakautena mölytä läheskään tarpeeksi. Musiikillisesti levyllä on vielä muutamia hieman kömpelöjä ratkaisuja, mutta osa sen viehätyksestä perustuu toki myös juuri nuoren bändin ylitsepursuaviin näyttöhaluihin. Uusintakierros on tiettävästi tänä vuonna luvassa myös Envoy of Deathista, mutta sitä odotellessa kannattaa ottaa Cycle of Life kuunteluun – ja hattu pois päästä.