Tämä levy kokoaa yksiin kansiin perinteisen doomin nimeen vannovan, ruotsalaisen Sorcererin kaksi ensimmäistä demojulkaisua. Uudelleen masteroidut biisit osoittavatkin, että bändi olisi aikanaan ansainnut levytyssopimuksen. Kun porukassa oli mukana hemmoja Lions Sharesta, Tiamatista ja Therionista, lopputulos ei luonnollisestikaan voi olla täyttä kuraa. 

Sanoisin, että Sorcererin doom metal on raskaudeltaan verrattavissa klassiseen heavy metaliin, vaikka kappaleiden hidas tempo doomahtavuutta ilmaisuun tuokin. Yhtyeen voisi heittää samaan kategoriaan varhaisen Candlemassin ja Count Ravenin kanssa, ja tässä tyylilajissa Sorcerer onkin varsin kelvollista tavaraa. Laulu lähtee korkealta, kovaa ja komeasti, aivan kuin perinteisemmässä hevissä. Myös sanoitukset liikkuvat heavy metal -fantasian suunnalla.

Miinuspuolena voisi mainita sen, että levyllä on liian monta biisiä. Tämän vuoksi lätty alkaa alun jälkeen hieman laahata ja tuntua ylipitkältä. Plussaa ovat kuitenkin soitanta ja biisinkirjoitustatsi, ja pienempinä annoksina Sorcerer onkin ihan kelvollista kuunneltavaa.

This album is a re-release of Swedish classic doom metal outfit Sorcerer's first two demo CD's. That said, with these songs being remastered for this release, Sorcerer sounds like a band that should have had a recording contract. With musicians in the line-up from Lions Share, Tiamat and Therion, you know that this can't completely sound like tripe.

I would say that Sorcerer are more heavy metal than doom per se, and I mean more in the vein of classic heavy metal, albeit with slower-tempo songs. Perhaps in the same ballpark with early Candlemass and Count Raven, Sorcerer is good stock for what it represents. The vocals are high-pitched and very well delivered, as per classic heavy metal. The lyrics are pretty much in the heavy metal fantasy ballpark too.

On the minus side, there are too many songs here for the overall good of a whole album, and the record begins to drag after awhile, overstaying its welcome. On the plus side, the musicianship and songwriting is solid, and in smaller doses Sorcerer is a-ok.

7,5/10
Starbuck

1980-luvulla epic doom metal lajityyppinä oli jos mahdollista vieläkin harvinaisempi, kuin nykypäivänä. Tämän levyn kansivihkosessa olevan John Perezin kirjoittaman tarinan mukaanhan sitä soittivat silloin 80-luvun loppupuolella vain neljä bändiä: tässä arvion kohteena oleva ruotsalainen Sorcerer, samasta maasta ponnistanut, genren tyypillisimmät piirteet ensilevytyksellään määritellyt Candlemass, sekä yhdysvaltalaiset While Heaven Wept ja Solitude (Aeturnus). Eeppisemmän sukukunnan doom metalin voi todellakin sanoa kehittyneen nykymuotoonsa erityisesti Candlemassin debyyttilevyn toimiessa myötävaikuttajana ja päävaikuttimena monille seuraavien sukupolvien yhtyeille.

Sorcerer kuitenkin osoittaa tällä levyllään, että Candlemass ei ollut edes 80-luvulla täysin vailla hengenheimolaisia ja samankaltaista musiikkia tekeviä yhtyeitä. Myös Sorcererin eeppinen doom soi hyvälaatuisesti ja komeasti, ja voitaisiinkin katsoa olevan myös jonkinlainen historiallinen epäoikeudenmukaisuus, että kulttimainetta pitkään nauttinut yhtye alkaa vasta näinä päivinä saada tunnustusta pioneerityöstään musiikkityylin saralla. Tämä, Solitude Aeturnuksen John Perezin levymerkin Brainticket Recordsin julkaisema uusintajulkaisu sisältää yhtä kappaletta lukuun ottamatta koko yhtyeen julkaistun materiaalin.

Ensimmäinen mieleenpainuvampi tekijä yhtyeen musiikissa on sen persoonalliset ja vahvat laulusuoritukset. Juuri näin eeppistä doomia kuuluukin laulaa: sopivan miehekkäästi ja voimakkaasti, mutta samalla persoonallisesti tulkiten, omalla persoonallisella äänensävyllä. Laulaja Anders Engbergin vahvuus on juuri tällaisessa voiman ja persoonallisen tulkinnan vahvassa yhdistelmässä, jossa tunteen paloa ei säästellä, mutta toisaalta ei mennä liian korneihin ylidramaattisuuksiinkaan. Ainakaan Engberg ei kuulosta liikaa keltään toiselta tunnetulta doom-laulajalta, joten sikäli hänelle voi antaa vähintäänkin erittäin hyvät paperit tonttinsa hoitamisesta. Myös kappalemateriaali on kokonaisuutena ja yleisesti ottaen vähintäänkin hyvää, ja Engbergin loistavat laulusuoritukset nostavat sen useasti vielä astetta kovemmalle tasolle.

Kyseessä on siis vähintäänkin hyvää tasoa oleva esitys eräältä länsinaapurimme vähemmän tunnetulta yhtyeeltä, ja  joka tapauksessa suosittelemisen arvoinen tapaus kaikille lajityypin ystäville.

8/10
Heikki Puuperä