Thromdarr. Vieläkö nämäkin ovat kuvioissa mukana. Muistan bändin demoasteelta, lähinnä jostain 90-luvun Kill Yourself Magazinesta, sekä vuoden 2000 debyyttialbumista NorthStorm Arrives, joka oli melko rujoa, mutta osin melodistakin black metalia. Muistelisin kuitenkin pitäneeni levystä, joten ihan mielenkiinnolla suhtauduin tähän paluulevyynkin.

Pitkän tauon jälkeen kakkoslevy Electric Hellfire ottaa hieman musiikillista pesäeroa debyyttiin, ollen painoltaan enemmänkin rouheista ja raskasta heavy/thrashmetallia, melodioita unohtamatta. Osin liikutaan vielä debyytin synkkäsoundisella black/death metalin linjoilla.

Vaikka Electric Hellfiren raskaat ja riffivoittoiset kappaleet kuulostavatkin aika ajoin tehokkailta, niin kokonaisuus on turhan pitkä. Välistä kappaleet tuntuvat kestoaan pidemmiltä, mutta toisaalta monissa kappaleissa on aina se jonkin koukku mikä estää sitä vaipumasta skippauksen suohon. Pari kolme kappaletta olisi silti voinut hyvin tiputtaa kompaktimman kokonaisuuden tieltä. Kuitenkin, alkupään kappaleet, kuten Electric Hellfire, Burn For The Eternity, Into The Night sekä lopun jylhä For Those Who Dig My Grave todistavat, että Thromdarr osaa edelleen asiansa. Plussaa pitää antaa myös toimivista kitarasooloista sekä kauttaaltaan rouheasta kitarasoundista.

Miehistön puolesta Thromdarr on mystinen tapaus. Laulajan tontti on ollut vähän tuulinen paikka, mutta tällä kertaa vokaaleista vastaa Skepticism -laulaja Matti, joka hoitaakin hommansa erittäin pätevästi. Tiettävästi samaisesta yhtyeestä ovat myös "toinen kitaristi" ja "kosketinsoittaja". Levyn booklet ei sano mistään mitään ja samaa tuppisuisuutta ylläpitävät myös bändin kotisivut.

Koska Sherlockista ei nyt ollut iloa, niin palataan levyyn, joka on kaiken kaikkiaan ihan pätevän kuuloinen julkaisu. Ylipituus syö sen parasta terää, mutta vaikka se onkin perustavaraa, niin sen tietynlainen vanhakantaisuus miellyttää korvaa.