Ensimmäinen ajatus Across the Sunista on, että yhtye tekee melodista metalcorea ilahduttavan erilaisella tavalla verrattuna tuhanteen kertaan kuullun Killswitch Engagen, All That Remainsin tai As I Lay Dyingin tekosten toistamiseen. Kun levyä kuuntelee pidemmälle, syykin alkaa selvitä. Vaikka Across the Sunin syvin yhdin kytee modernin metalcoren tutuimmissa aineksissa, se sivuaa ovelasti myös muita tyylilajeja pitäen kuitenkin kiinni punaisen langan päästä.

Pari ensimmäistä raitaa menee vielä varsin perinteisissä merkeissä, mutta Seasonsissa on tunnistettavissa Opethilta lainattuja piirteitä, joka voisi kuulostaa oudolta ajatukselta sotkettuna metalcoren kanssa. Across the Sun saa yhdistelmän toimimaan, ja biisissä rumpali, kosketinsoittaja ja jopa basisti pääsevät kunnolla revittelemään sovitusrikkaiden kuvioiden parissa kitaroiden keskittyessä pääasiassa komppaamaan taustalla. Kyseessä ei missään nimessä ole kerralla tajuntaan kalauttava biisi, mutta pinnan alta paljastuu vallan hieno moniulotteinen sävellys, joka kiteyttää yhtyeen parhaan osaamisen. Täysin eri luonteinen albumin nimikappale nousee toiseksi suosikkiraidakseni yksinkertaisen tarttuvuutensa ansiosta.

A Moment of Clarity -instrumentaalin jälkeen Across the Sun kadottaa lujimman otteensa, eikä kiekon kolmesta viimeisestä biisistä yksikään nouse albumin parhaimmiston joukkoon, vaikka päätösraita Belay My Judgementissa kuullaankin taas kiinnostavan erikoisia ratkaisuja eri instrumenttien käyttötavoissa. Albumin nautittavuutta rajoittaa myös laulajan taitotaso, joka ei onneksi ole sentään häiritsevän alhainen, mutta selviää vain nipin napin hyväksyttävälle puolelle puhtaiden laulujen osalta. Huudot ja murahtelut kyllä irtoavat niin kuin pitääkin.

Moni asia on jo kunnossa, mutta yhtyeelle tarjoaisin vielä evääksi ensi kerralle keskinkertaisempien ideoiden niittokonetta ja laulajalle muutaman laulutunnin. Before the Night Takes Us All on kuitenkin Across the Sunin debyyttikokopitkä, jonka julkaisun hetkellä sopiikin vielä olla kehittymisen varaa.