Jo ollaan aikoihin eletty, tuumasi arvostelijanrenttu yhtyeen taustatietoja katsoessaan. Black metalia Israelista, ja vieläpä kohtuullisen hyvää sellaista. Mitähän perkelettä tästä oikein pitäisi tuumia?

Juutalaiseen kansanperinteeseen ei tietääkseni kuulu liiemmin paholaisenpalvonta, Saatanan ylistäminen eikä liioin sodomian ilot, mutta niin vain koottu kasaan levytys, joka aina kansikuvasta lähtien miellyttää makuhermoja. Itse musikaalinen sisältö puolestaan on sitä itseään: vanhan Darkthronen ja Craftin vanavedessä uiva, rujo ja tietynlaista alkukantaisuutta lietsova opus, joka soi rumasti ja raa'asti.

Sanoituksellinen tahi ideologinen anti ei käy itse levystä ilmi, paitsi hieman kuvituksen ja biisien nimien puolesta, joten sooloartistin taustalla uinuvasta elämänkatsomuksesta voi heittää vain arvauksia. Kuten jo todettua, itse musiikillinen puoli on kuitenkin sitä ehtaa itseään, korvia miellyttäviä riffejä myöten. Perinteitä on kunnioitettu hyvällä tavalla: riffeissä on sopivaa 90-lukulaista kieroutta ja karkeutta, ja miellyttävästi rumputyöskentelykin keskittyy kikkailun sijasta yksinkertaisiin perusratkaisuihin, jälleen kerran Darkthronen mieleen tuoden.

Laulusuoritukset ovat korinaltaan raa'at ja ajottaiset syntikkaratkaisut kuulostavat hyvin musiikkiin istuvilta. Biisimateriaali on suurelta osin maukasta, mutta myös muutamia lapsuksia on mukaan eksynyt. Nämä eivät kokonaisuutta kuitenkaan suuremmin häiritse. Myönnettävä on, Tsorer toimii yllättävänkin hyvin ja pienet epätavanomaisuudet tekevät siitä jossain määrin jopa yllättävän hyvän. Harmi vain, etteivät kaikki naulat ole osuneet täysin kohdalleen, tässä kun olisi helposti ollut vielä nykyistä tiukempi paketti kasassa.