Kuin Cynic vailla deathmetallipiirteitään, Between The Buried and Me joka ei raivoa, tai fiiliksen kustannuksella puhtaan teknisesti musiikkia lähestyvä Explosions In The Sky, Teksasin pääkaupungista ponnistava Scale The Summit soittaa instrumentaalista, jazzahtavan rockin ja metallin sukuista teknistä suoritusrockia, jossa ei letkeydestään ja näennäisestä helppoudestaan huolimatta taida olla jamittelua nimeksikään. Minkään mainitsemani verrokin veroisten tunteiden vuoristoratojen herättämiseen houstonilaisbändi ei ainakaan yllä.

Näihin korviin The Collective kuulostaa neljältäkymmeneltäkuudelta minuutilta peräkkäin laitettuja progemetallibändien c-osia. Tai no, ei ehkä kuitenkaan, sillä kyllä levyn kappaleista selkeitä rakenteita toistuvassa kuuntelussa hahmottuu. Parhaimmillaan Scale The Summit saavuttaa tunnelmia, joita voi nyökytellä hyväksyvästi mukana, kuten leijuvissa The Levitatedissa ja Secret Earthissa, mutta toisinaan Mastodoniin päin kallistuva, pukaten pakaten kaikkea täyteen survottu äänimaailma jättää kuulijaan vain (näin nettikielellä) wtf-reaktion. Post-rockia, jazzia ja modernia progressiivista metallia on varsin vaikeaa kuunnella yhtä aikaa, mutta eräänlaista niiden sekametelikeitosta Scale The Summit yrittää meille syöttää.

Bändin soitto on innovatiivista ja jopa hämmästyttävyyteen saakka virtuoottista. Vielä muidenkin ylisuorittajien yläpuolelle nousee kuusikielistä käsittelevä basisti Jordan Eberhardt. Scale The Summitin musiikki on soittajille varmaan ainakin yhtä haastavaa kuin kuuntelijallekin, mutta mistäpä löytyisi yhtä virtuoosimainen ja kärsivällinen kuuntelija, joka ei ole itse muusikko?