Olenkohan koskaan ennen kuullut mitään muuta virolaista metallibändiä kuin Metsatölliä? Nyt ainakin olen, sillä modernia melodeathia soittava Ceremonial Perfection ponnistaa tuon eteläisen naapurimme pääkaupungista, Tallinnasta.

En tiedä, ovatko vaikutteet siityneet tuulten mukana suoraan Suomenlahden yli, vai onko yhtyeillä vain yhteisiä esikuvia, mutta Ceremonial Perfection on ilmeinen Viron vastine Northerille. Yhtye ei ole tyytyny mukailemaan minkään tietyn Norther-albumin tyyliä, vaan Alone in the End on sekoitusta kaikesta Northerin tekemästä aina Dreams of Endless Warista viimeisimpään N-levyyn.

Vaan eipä hätää, kyllä maailmaan toinen Norther aina mahtuu, jos touhu toteutetaan tällä laadulla. Viron nuorukaisilla on ehkä oma erottuva tyyli vielä löytämättä, mutta perusjutut veivataan sellaisella energialla ja nuoruuden innolla, että bändin debyyttialbumille antaa mielellään hyväksyvän nyökkäyksen. Hienoja, mieleenjäviä melodioitakin on saatu mahtumaan mukavasti matkan varrelle, kuten vaikkapa Havocin raivokkaalla blastkomppauksella terästettyyn kertsiin.

Vaikka kahdella sanalla Ceremonial Perfectionia kuvaillessani mainitsisinkin vain ”Viron Norther”, levyn loppupuolella Asymmetryssä on jo ideaa suomen melodeathpartiosta erottumiseksikin. Taidokkaasti Skyfiren malliin progeileva siivu antaa vihiä siitä, että Ceremonial Perfectionilla voisi tulevaisuudessa olla esitettävänä vielä muutakin kuin taidokasta Norther-mukaelmaa.