Ruotsista pukkaa vaihtelevan laatuista powermetallia tasaisella tahdilla, ja seitsemän vuoden ikään ehtinyt Bloodbound ilahduttaa meitä nyt neljännellä albumillaan. Tabula Rasa -levyn raskaampi ilme on tiessään, ja yhtye palaa perusasioihin ripeämmän, pirteämmän ja suoraviivaisemman materiaalin pariin.

Tällä kertaa Bloodboundilla on melodiat erinomaisesti hallussa, ja alun midtempo-kipaleet Moria ja Drop the Bomb ovat sen luokan hittiveisuja, että saisivat Gamma Rayn ja Stratovariuksen kaltaiset konkaritkin ottaa nuoremmiltaan oppia, millaisista melodioista ne hittiveisut syntyvät. Eivätkä nopeat ja supertarttuvat powerrypistykset, kuten The Dark Side of Life ja Message from Hell, jätä sen enempää kysymystä siitä, etteikö Bloodbound pystyisi heittämällä ylittämään usean genren tunnetumman nimen nykytasoa.

Laulajasähläysten jälkeen vokalistin pallille päätynyt Dawn of Silencen Patrik ”Pata” Johansson tempaisee myös pojot kotiin jossain Tobias Sammetin ja Aleksi Parviaisen (Soulcage, Malpractise) välimaastoon sijoittuvalla äänellään. Johansson on ihan omiaan laulamaan Bloodboundin korkealle ulottuvaa ja kantavaa laulantaa vaativia europoweriviisuja, ja pääseepä mies Brothers of War -balladissa näyttämään toistakin toimivaa puolta äänenkäytöstään.

Unholy Cross on konstailematonta, äärimmäisen tarttuvaa ja ammattitaidolla tehtyä powermetallia, joka tulee soimaan taloudessani paljon useammin kuin Helloweenin tai Gamma Rayn uusimmat teokset. Paremmaksi tästä voisi laittaa korvaamalla In for the Killin ja Unholy Crossin vielä kovemmilla biiseillä, mutta muilta osin albumi on täyttä rautaa ja terästä, melometallin aatelia.