Arviolevyjä läpi plaratessa joutuu välillä näköjään ihan tosissaan epäilemään mielenterveyttään. Taprootin uusin tuotos on nimittäin ehkä geneerisintä Amerikan pomppuheviä, mitä on hetkeen vastaan tullut, ja silti yhtyeen meiningissä on jotain kovin miellyttävää.

Syy tähän löytyy niinkin ilmeisestä paikasta kuin michiganilaisnelikon laulumelodioista. Periaatteessa resepti on samansuuntainen kuin taannoin haukkumallani Mudvaynella, mutta nämä yhtyeet erottaa yksinkertaisesti kappaleiden taso. Taproot on näistä kahdesta se, jolla homma toimii parhaimmillaan kuin Linkin Parkilla konsanaan. Siis sillä nu-metal -Linkin Parkilla tietenkin, ei nykyisellä tuhannen auringon electro-LP:lla.

Taproot ei ehkä tuo mitään uutta maailmaan setsemännellä täysipitkällään, mutta Plead the Fifth on niin hyvässä kuin pahassa helppoa kuunneltavaa, ja metallinsa melodisena, kevyenä ja pomputtavana nauttivalle testaamisen arvoinen levy. Varsinaisia tapporalleja tasavahvalta albumilta ei pomppaa esiin, mutta esimerkiksi Release Men ja Trophy WiFin kertsit rokkaavat niin mukavasti, että hymy on herkässä vakavamielisemmälläkin olennolla.