Ranskalaiset ovat ennenkin todistaneet osaavansa tehdä death metalia ja toistakymmentä vuotta metallillaan jyrännyt Benighted on tästä varsin hyvä osoitus.  Kuudenteen täyspitkään ilman välisoittoja edenneet fransmannit ovat hienoisen tauon jälkeen tehneet "paluun" vanhaan hyvään, joten brutaalia turpasaunaa kuolonmetallin tavoin on tälläkin erää luvassa.

Asylum Cave ei uusi valitsemaansa genreä, ja tuskin edes pyrkii siihen. Tempo pidetään nopeana, runttaus raskaana ja grindauksen läsnäoloa on turha yrittää edes kieltää. Soitossa on samaa kuin vaikkapa Abortedissa ja toisaalta lukemattomissa jenkkityylisissä brutalodeath-tapauksissa, ja mikäpä siinä, kun meno kerran toimii.

Aivan yksitoikkoisen nopeaa puurtamista levy ei ole, sillä Benightedin äijät osaavat rytmittää ryminäänsä myös muilla tavoin. Soitto ei myöskään ole yksioikoisen suoraviivaista, vaikkei levy toisaalta taivu soittopornon masturbointihetkiinkään. Ajottaiset napalmdeathmaisuudet tasoittavat kuolonkuritusta pirullisen nopealla blastilla, joten tasapaino säilyy kautta linjan hyvin.

Ysärisävyjä levystä löytää heikonlaisesti. Niin biisianti kuin soundipuolikin ovat nykyaikaista otetta. Toki levy tietyin osin kumartaa genren perimmäisten arvojen suuntaan, mutta moderni death metal on modernia vaikka voissa paistettuna. Soundit ovat kuitenkin hyvät ja järisyttävän raskaat, tietynlaisesta steriiliydestä huolimatta. Solistipuolen murina, örinä ja kirkuna, kurnutuksia unohtamatta, on myös asiallisella tasolla.

Eihän tämä juuri mitään sellaiselle tarjoa, joka genreä jo valmiiksi vierastaa, mutta alaan vihkiytyneille Asylum Cave on liki takuuvarma niitti. Kyllä tällä aina parit tusinamössöksi menneet jumalmurhat ja ihmissyöjäruumiit silvotaan jos ei muuta.