Dirty Passion tulee Ruotsista ja esittää perinteistä hard rockia kotikutoisesti. Tahtoo sanoa, että kaupallisen pitkäsoiton julkaisu on tapahtunut materiaalin ja toteutuksen suhteen hätäisesti. Komppi takkuaa paikoin niin pahasti, ettei moiseen ole tottunut edes demoja kuunnellessa. Solisti on sisäistänyt hyvin Europen pari ensimmäistä levyä, ääni on aika lähelle nuoren Joey Tempestin vastaavaa aksentteineen kaikkineen. Kuten näissä tapauksissa lähes poikkeuksetta, soolokitaristi on ihan hyvä ja mies päästelee melodisia sooloja asiaankuuluvan vikkelästi.

Lehdistötiedotteen väite yli sadasta heitetystä keikasta kuulostaa uskomattomalta, sillä bändi ei svengaa pätkääkään, eikä sävellyksiä ole toden totta siunattu koukuilla sen kummemmin kuin erityisesti melodioillakaan. Kun vieläpä soundit ovat keskimääräistä demotasoa, täytyy vain ihmetellä, miksi tällainen tekele on julkaistu oikean levy-yhtiön toimesta.

Ensi hätään lääkkeeksi armotonta treenausta ja sen jälkeen ulkopuolista biisintekoapua. Palataan asiaan sen jälkeen. Jos on ihan pakko.