Belgialaisen Fireforcen resepti on sota-aiheinen perinne- ja speedmetalli. Metallin nimeen taistellaan ja voitto on meidän ja sitä rataa. Sanoituksissa on yhtä vähän variaatiota kuin ennestään kuulluissa riffeissäkin ja paketti on juuri sitä miltä näyttää: pelkästään jo tässä genressä aikanaan ylikäytetyn Eric Philippen kansitaiteesta herää kysymys, että eikös tämä ole nähty (ja kuultu) aikaisemminkin.

No, ylipitkä ja tasapaksu March On ei tosiaankaan ole mikään mielikuvituksekkuuden riemuvoitto. Riffit palomiehillä ovat toki kunnossa ja soundit siedettävää keskitasoa, mutta näin liukuhihnaluonteinen ja liian monesti kuultu voimametalli tarvitsisi millään tasolla toimiakseen vokalistin, jolla on sekä ääntä että persoonaa. Fireforcen Flype ei ole sellainen. Flype laulaa kapean äänialansa rajoissa kunnialla sen mitä pystyy, mutta säveltäjäkaverit toisinaan säveltävät solistinsa nurkkaan niin, että ääniala loppuu kertakaikkiaan kesken. Lopputulos ei päätä huimaa.

Arvostelijana albumi on helppo ohittaa olankohautuksella, mutta en kiellä etteikö belgialaisten matalaotsainen farkkuliivihevi saattaisi festivaaliolosuhteissa tuoppi nyrkinsilmässä muutaman biisin verran viihdyttääkin. Vähän sellainen hevin vastine kauraleivälle; menee kyllä, mutta ei herätä kummoisia intohimoja. Keep It True -festarien yleisölle suunnattua heavyä.