Thrash-rykmentti Destructionin paluusta parrasvaloihin on jo kymmenkunta vuotta, vaikka All Hell Breaks Loose tuntuu ilmestyneen vasta eilen. Paluunsa jälkeen bändi on ollut aktiivinen ja Day of Reckoning on jo peräti kymmenes studiolevy – ellei välityö Thrash Anthemsia listalle huolita, saati sitä 90-luvun puolivälin karseutta nimeltä The Least Successful Human Cannonball, jota edes bändi itse ei diskografiaansa laske – ja muunkinlaista julkaisua uudella vuosituhannella on ehditty puskea aika urakalla.
On hiukan harmillista, että niin loistava livebändi ja tiukka kuin tämä teutonitrio onkin, sen levyt ovat viime aikoina tupanneet olemaan kokonaisuuksina jotenkin puisevia ja yksitoikkoisia muutamia yksittäisiä pilkahduksia lukuun ottamatta. Edellinen kiekko D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. jäi lähes kokonaan katsastamatta, mutta nyt uutta intoa mukaan on tuonut tuore rumpali nimeltään Vaaver (taiteilijanimi on varsin ymmärrettävä, kaverin oikeaa nimeä kun ei varsinkaan liikuttuneessa mielentilassa toista kovinkaan härmäläinen rässikallo; Wawrzyniec Dramowicz). Ja uuden soittajan läsnäolon kuulee, rumpaloinnissa on pari pykälää enemmän moniulotteisuutta ja taitoa kuin mitä edeltäjä Marc Reignin valtaistuinkaudella.
Vaaver tuntuu siivittäneen bändin taas entistä kireämpään liitoon, sillä levyn yleisilme on varsin vauhdikas. Kappaleissa on muutamaan aiempaan teokseen verrattuna enemmän ideaa ja pikku koukkuja, vaikka vieläkin kolmikon tekemisiä hiukan paikoitellen vaivaa kummallinen dynamiikan puute. En tiedä, johtuuko moinen jääräpäisestä triona soittamisesta kun joka hetki pitää täyttää tukevalla riffittelyllä, eikä musiikin anneta juuri missään välissä hengähtää. Day of Reckoning on taas askelta parempi levy, mutta toimii huomattavasti paremmin vaikka kahdessa osassa kuunneltuna. Parhaat hetket levyllä osuvat kappaleisiin The Price, Day Of Reckoning ja Sorcerer Of Black Magic.
23.02.2011, Marko Saarinen |