Italialainen Nameless Crime tuottaa jokseenkin ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ainakin Modus Operandilla sen musiikissa on mielenkiintoisia, kunnianhimoisia ja jopa loistavia aineksia, mutta jokin kokonaisuudessa kuitenkin tökkii ja häiritsee. Liekö suurin syy laulaja Dario Guarino, jonka ohut ja persoonaton ääni turmelee tunnelman lähes joka kerta kun miekkonen kurkkunsa aukaisee. Aina kun mies hoilailee, tuntuu siltä, että hän rakastaa ääntään aivan liikaa suhteessa siihen, miten heikkotasoinen ääni hänellä kuitenkin oikeasti on.

Musiikillisesti liikutaan jossain varsin progressiivisen ja tunnelmallisen perusmetallin maisemissa ja kuten mainittua, hyvää tavaraa seasta löytyykin. Bändi tuntuu melko taitavalta ja sovituksissa on hyvin paljon luovuutta ja mielikuvituksellisuutta. Harmi vain, että laulajalla ei ole aitoja rahkeita kunnon suoritukseen ainakaan mitä puhtaisiin osuuksiin tulee. Raspiääni onkin sitten jo pari luokkaa parempi, vaikka siinäkään ei juuri voimaa ole.

Modus Operandi kestää sen muutaman kerran kuuntelua, mutta pitkäkestoiseksi soittosuosikiksi siitä ei millään ilveellä ole. Aineksia kyllä olisi, mutta paremman laulajan kera ne saataisiin ehkä lunastettua todeksikin.