Aiemmin lähinnä keskinkertaisia demoja ja omakustanteita ulos pukannut Darcasis jatkaa tutun mallin mukaiseksi julkaistessaan uuden levynsä ilman levy-yhtiön välikäsiä. Valitettavasti ratkaisu tarkoittaa myös ulkopuolisen kritiikin puutetta ja tässä onkin kohta, jossa yhtye vetää kirveen kaksin käsin kiveen.

Heti ensimmäisen biisin alusta lähtien This World Is Falling kuulostaa kuin levytykseltä, joka on tehty ärsyttämään kaltaiseni rautakorvan hermoja. Rasittavuuteen asti vammaiset kosketinkuviot hönkivät päälle sellaista pimputusta, ettei löydy ihmetystä sekunniksikaan miksei levyä ole julkaissut ulkopuolinen levy-yhtiö. Mitä siitä, jos taustalla vedetään parin puupennin perusriffiä mallia black/death/dark metal ja vähän b-luokan Cradle of Filthia päälle, kun jo kosketinsovitukset astuvat ärsytyskynnyksen yli.

Yhtyeellä on monta ongelmaa ja niistä kuitenkin vakavin on hyvien biisien puute. Yhdentekevien dark metal -sävellysten joukkoon on sullottu elementtejä niin melodisesta kuolonmetallista kuin myös niin sanotusta sinfonisesta blackista. Ratkaisu tuntuu väkinäiseltä, eikä bändi tunnu itsekään tietävän mihin suuntaan touhua pitäisi viedä. Kun homma viimeistellään ärinän, örinän ja puhtaiden laulujen ristisiitoksella, alkaa sekamelska mennä miinuksen puolelle. Tähän ruosteiseen arkkuun hölmöydelle uuden nimen antavat kosketinkuviot ovat se niin sanottu viimeinen niitti.

Kuten omakustanteilla hyvin useasti on tapana, tuotantopuoli on mallia menettelevä demotaso. Ei varsinaisesti huonoa, ei oikein hyvääkään, vaan tavanomaista keskitasoa. Puhtia bändi kaipaisi lisää myös soundeihin, vaan kuten todettua, suurin ongelma löytyy itse biiseistä, ei sen ulospanosta.

This World Is Falling on kuin koulukirjaesimerkki siitä millaiseen laatupakoon omakustannetoiminta saattaa johtaa. Hyviä puolia etsittäessä levystä nousee esiin sen "vain" kolmen vartin kesto ja kosketinsoittajan kyky tehdä muutakin kuin vain ärsyttäviä, mielivaltaiselta kuulostavia pimputuskohtia.