Isojen, karvaisten setien sivuprojekti nimeltä Down kokosi kaikkien yllätykseksi rivinsä uudelleen vuonna 2006. Tätä seurasi Euroopan kiertue, jota taltioitiin ja parhaat palat julkaistaan nyt yhden DVD:n ja kaksi CD:tä sisältävänä pakettina. Vinyylipakettikin löytyy niille, jotka osaavat arvostaa musiikin kuuntelua siinä ainoassa oikeassa formaatissa.

Pureudutaan ensin tekniseen puoleen. Kuvasuhde on vanha ”kunnon” 4:3 -laatikko, alkutekstien mukaan 70-luvun konserttielokuvien perintöä kunnioittaen. Tätä päätöstä tehdessä olisi kannattanut kuitenkin muistaa, että nuo konserttielokuvat kuvattiin alunperin pitkälti filmille ja laajakuvaformaattiin. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että nykyään varsin monilla katsojilla on laajakuvatelevisio, mikä tarkoittaa mustia palkkeja kuvan reunoilla. Äänen kohdalla ei perintöä sen sijaan ole kunnioitettu, vaan pätkä on toteutettu DD 5.1-miksauksella.

Diary of A Mad Bandin kohdalla on tehty sama ratkaisu kuin äskettäin arvioimallani Rise Against -DVD:llä, eli sekä kuva että ääni ovat jätetty pitkälti sellaiseksi kuin tallentimet ovat sen talteen poimineet. Ja tässäkin tapauksessa rosoinen, mutta tarpeeksi laadukas kuva nappaa paremmin mukaan keikkafiilikseen kuin kristallinkirkas ja kliininen kuvanlaatu. Keikkakuvauksen ja leikkauksen laatu on kautta linjan hyvää.

Elokuvan rakenne on tyypillinen, eli näytetään hieman tapahtumia backstagelta sekä bändin elämästä, leikaten väliin keikkaveto sieltä sun täältä, eri lavoilta pitkin Eurooppaa. Bäkkärimatsku on pitkälti bändin ja sen taustajoukkojen itsensä kuvaamaa, joten laatu on mitä on. Suurin osa klipeistä on itseasiassa melko mitäänsanomattomia, eikä yhtye todellakaan vaikuta miltään hymypojilta, mitä nyt makeat savukkeet tuntuvat nostavan herrojen suupieliä. Phil Anselmon kovistelu on jopa - kaikella kunnioituksella - vähän koomista. Mukana on myös 13-minuuttinen pätkä bäkkärielämää, joka ei ihmeitä tarjoa. Panteramaista kohellusta odottava pettyy pahasti. Pakko muuten mainita, että elokuvan lopetus Download-festarille on erittäin toimiva.

Mukana on myös siis kaksi CD:tä, joilla on yhteensä 16 raitaa, yksi vähemmän kuin DVD:llä (There's Something on My Side uupuu). Soundien laatu on käytännössä sama kuin DVD:lläkin, eli vimmatun raskasta, rouheaa ja kertakaikkisen hyvän kuuloista.

Ei tästä paljon muuta pysty kertomaan, se pitää kokea itse. Kieltämättä olisi ollut mielenkiintoista nähdä hieman enemmän yhtyeen elämää ja kuulla äijien mietteitä, mutta toisaalta Down on aina ollut yhtye, joka antaa musiikin puhua puolestaan. Sanomattakin on selvää, ettei yhtyeen fanien kannata pakettia ohittaa. Eikä se toisaalta ole huono tapa aloittaa yhtyeeseen tutustumistakaan.