Nadir-nimisiä metallibändejä mahtuu maailmaan hieman yllättävästi reilu puolentusinaa, ainakin mitä on Metal Archives -sivustoon luottamista. Eco-Ethic on näistä yhtyeistä se unkarilainen, jonka kolmas täyspitkä jyrää raskaasti, mutta melodioita unohtamatta.

Eco-Ethic on siitä mainio tekele, ettei sen lokeroiminen ole täysin yksioikoisen helppoa. Periaatteessa menon nimenä on reippaan keskitempoinen death metal, mutta sen verran mukana on groovea, melodiaa ja metalcorea, ettei laatikointi yhteen lodjuun sujuisi ilman amputointia. Nadir painuu raskauteensa nähden eteenpäin suorastaan kevyen menevästi, mutta tippaakaan rautaisuudesta ja groovaavasta draivistaan tinkimättä. Ehkä tässä on sellaista jonkinlaista Crowbar kohtaa Bolt Throwerin ja naittaa nämä yhteen rock'n'rollin kanssa -menoa.

En kiellä, etteikö Nadirin genrevapaus olisi virkistävää, maukasta ja raikasta kuultavaa. Levy soi kuitenkin niin raskaasti, murjovasti ja tukahduttavasti, että tässä olisi mallia vähän muillekin otettavaksi. Vaan aivan nappiin ei ole biisimateriaalin hionta mennyt, sillä paikoin levy tuntuu hieman fillerikamaa sisältävältä. Levyssä on sitä jotain tympäisevää, sillä se onnistuu alle puolituntisensa aikana tuntumaan siltä, että tiukemminkin olisi lopputuloksen voinut purkittaa. Nämä osaset ovat kuitenkin vähissä ja suurelta osin kiekko on hyvää laatua.

Soundeiltaan tuhti ja vaikuttava levy on hallitusti paketissa, eikä levyssä sinänsä ole suuremman moitteen sijaa. Myös solistin möräkkä ja ärjyvä ulosanti on herkullista kuultavaa. Onkin hienoinen sääli, että levy on ulostunut vain omakustanteena, sillä tämä ansaitsisi kunnollisen julkaisukanavan. Kuriositeettina mainittakoon, että bändi on itse pistänyt levynsä jakoon oman blogisivustonsa kautta. Mars, sinne!