Joskus tuntuu siltä kuin Puola olisi jonkinlainen modernin äärimetallin liukuhihnatehdas. Toinen toistaan tavanomaisempia, mutta teknisesti päteviä death- ja/tai black metal -orkestereita tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella, mutta vain osa näistä tuntuu jollain tasolla kiinnostavilta. Vuonna 2002 perustettu Calm Hatchery lukeutuu jälkimmäiseen, ainakin toisen täyspitkänsä myötä.

Sacrilege of Humanity kuuluu periaatteessa samaan sarjaan kuin maamiehensä Behemoth ja Hate, mutta toisaalta myös Nileä selvästi tyylillään muistuttaen. Samaan aikaan bändi ei kuitenkaan kuulosta varsinaisesti miltään näistä, vaan takoo nopeatempoista kuolonmetalliaan ihan omin keinoin: tunnelmallisesti, mutta armottoman raskaasti. Yhtyeellä on tekninen ote hallussa ja onneksi siinä samassa on tarttunut mukaan myös tyylitajua. Siis juuri sellaista mikä esimerkiksi erottaa Behemothin ja Nilen "kilpailijoistaan".

Tarttumapinnat voivat olla paikoin melkoisen kuullun oloisia, sillä juuri tällainen moderni death-rytke on tavallaan niin nähty ja kuultu juttu. Kun mausteeksi laitetaan herkullisia melodioita ja musisoinnin tueksi hyvät, joskin hyvinkin steriilit soundit, on yhtyeen vetovoimassa sitä jotain mikä saa painamaan play-nappulaa kerran jos toisenkin levyn loputtua. Vaikka Sacrilege of Humanity ei ole keksinyt pyörää uudelleen, se pistää monessakin kohdassa paremmaksi kuin Behemoth tyypillisimillään. Paremmuutta haettassa yhtyeet ovat aika lailla samoilla viivoilla mielestäni.

Örinälaulun tavanomaisesti, mutta hyvin hoitava Calm Hatchery ei kiilaa aivan tiukkaan kärkikastiin, mutta sillä on vahva ote tämän genrejaon metallissa. Soitto on sujuvaa, tuotanto hyvää, eikä bändi kuitenkaan kuulosta aivan liikaa kilpakumppaneiltaan. Kelpaa minulle.