Mirek Gil osaa totisesti yllättää. Progepiirit muistavat puolalaisen veteraanikitaristin edelleen parhaiten Collagesta, joka julkaisi 1990-luvun puoliväliin saakka vaihtelevia neoprogelevytyksiä. Tasonvaihtelu ja tyylillinen heittelehtiminen ovat kuuluneet asiaan myös Collagea seuranneessa Believessä, joka on valtavirtaan kallistuvan musiikkinsa ohessa aina silloin tällöin kiusoitellut vanhoja Collagen ystäviä vähäisillä, mutta sinfonisilla progevaikutteillaan.

Collagen ja Believen välissä Mirek Gil ehti tehdä Mr Gil -nimellä julkaistun soololevyn Alone, joka oli nimestään huolimatta hyvin bändihenkinen työ. Seuraavan kerran Mr Gil aktivoitiin uudelleen vuonna 2009, jolloin uusittu kokoonpano julkaisi Mirek Gilin johdolla hienon Skelligin. Levyllä Gil yhdisti Collagen ja Believen parhaimmat puolet käyttäen miehistöä molemmista yhtyeistä. Tuloksena syntynyt Skellig tarjoili Collagen parhaiden töiden veroista neoprogea, jollaisesta jopa itse Steve Hackett olisi voinut olla ylpeä.

Skelligin jatkoksi julkaistu Light And Sound osoittaa jo heti kättelyssä, ettei Mirek Gil ole jäänyt lepäämään laakereillaan saati tyytynyt kierrättämään edellisellä levyllä hedelmälliseksi osoittautunutta formaattia. Edellisen levyn kokoonpanosta Gil on kelpuuttanut mukaan ainoastaan Believe-solisti Karol Wróblewskin ja samalla laulukieli on vaihtunut englantiin (lukuun ottamatta Malgorzata Koscielniakin sanoittamaa kappaletta Kto Aniolem Byl?). Merkittävin ero aiempaan on kuitenkin se, että sähkökitara on tällä kertaa vaihtunut akustiseen ja edellisellä levyllä loistanut rytmisektio on vaihtunut kosketinsoittajaan ja sellistiin. Tuloksena onkin syntynyt akustispainotteista taidelaulelmamusiikkia, josta on riisuttu neoprogen rönsyilevyys ja rockin levottomuus. Karol Wróblewskin miellyttävän voimakas ääni viimeistelee kauniilta kuulostavan soitintilan, joka on rakennettu hienostuneesti maalailevien instrumenttien varaan.

Laulettujen kappaleiden välissä Mirek Gil pääsee toteuttamaan itseään folkhenkisemmän ilmaisun parissa, mikä tuo kaivattua vivahteikkuutta lyyrisiin laulelmakappaleisiin painottuvaan kokonaisuuteen. Ainoastaan päätöskappale, jossa kuullaan Kto Aniolem Byl? sähköisenä tulkintana, muistuttaa Skelligin äänimaailmasta.

Nykypäivän valtavirtamusiikille ominaisista ratkaisuista riisuttu Light And Sound on kaikessa yksinkertaisuudessaan levollinen, mutta puhutteleva kuuntelukokemus. Se ei ole folkia, eikä se liioin ole akustista taidemusiikkia. Se on jotain niiden väliltä. Kauniiden tunnelmakuvien vangitseminen tuntuu kuvaavan parhaiten levyä, jonka äänimaailmasta on helppo lumoutua.