Mainittakoon heti alkuun, että Rise Against kuuluu niihin harvoihin yhtyeisiin, joiden musiikista en vain pysty saamaan yliannostusta. Yhtyeen kantaaottavassa, melodisessa punkissa toimii kutakuinkin kaikki ja siinä on jotain sellaista magiaa, mistä muut melopunkyhtyeet vain unelmoivat: loistavat lyriikat, hillittömästi energiaa, tarttuvat kertosäkeet ja sanotaan nyt vielä kerran, erinomaisia melodioita.

En ole hirvittävän suuri musiikki-DVD -julkaisujen ystävä. Oli sitten kuinka karismaattinen ja loistava yhtye tahansa, yleensä keikkafiiliksen välittyminen kotisohvalla on täysin olematonta. Ylihiottu ja kliininen tuotanto ovat myös omiaan tappamaan hikistä meininkiä. Olen aina viihtynyt paremmin julkaisujen parissa, missä keskitytään yhtyeen jäseniin ja taustajoukkoihin, eikä pelkkään keikkaan.

Mutta Rise Against on vastannut huutooni, sillä yhtyeen tuore DVD-julkaisu Another Station: Another Mile koostuu useammissa paikoissa parin kuluneen vuoden aikana kuvatuista livepaloista, joiden väliin on upotettu haastatteluja, jotka ovat yllättävänkin informatiivisia. Varsinkin hemmojen Anthrax-fanikohtaaminen nostaa hymyn väkisinkin huulille. Yhtye myös valottaa niin kappaleidensa tekemistä ja taustoja, poliittista agendaansa, harrastuksiaan kuin ensimmäisiä keikkakokemuksiaankin. Henkilökohtaisesti mielenkiintoisinta settiä oli Tim McIlrathin kertomukset omista sanoituksistaan. Olen tiukasti sitä mieltä, että äijän sanoitukset ovat kutakuinkin nykyrockin kärkikastia. Myös taustajoukkoja esitellään ja eläintenkin oikeudet saavat osionsa.

Erittäin hyvä oivallus on McIlrathin sooloesitys katumuusikkona akustisesta Swing Life Awaysta. Tämä on paitsi myös komea esitys, myös erittäin laadukkaasti ja oivaltavasti toteutettu. Hän esittää kappaletta Budapestin rautatieasemalla, paikka vaihtuen kappaleen edetessä. Osio on todella hyvin leikattu ja kuvattu, ilmentäen hyvin rautatieaseman muurahaispesämäistä kuhinaa.

DVD-julkaisun erikoisuus on sen raaka ilmaisu. Ja ei, en tarkoita paskaa laatua, sillä keikkavedot ovat toteutettu ammattitaidolla. Toki toteutus vaihtelee keikkapaikkojen välillä selvästi, mikä ei yllätä, osa kun on kuvattu klubilla, osa festareilla ja onpahan mukana myös Toronton Much Music Awards -esiintyminen, joka tapahtuu iltamyöhällä keskellä risteystä. Mutta siis, erityisesti yhtyeen osalta laadukkaita yhtä kaikki, mitä nyt Lollapaloozan päivällä kuvattu osuus jää hieman sieluttomaksi ja Saksassa kuvattu Area 4 -festarin toteutuksessa sorrutaan vähän siihen rasittavaan, nopeaan zoomailuun ja kuvasta toiseen poukkoiluun. Sen sijaan Ready to Fall  Rock am Ringin kaatosateessa toimii loistavana kliimaksina koko paketille, luonnonvoimien antaessa oman visuaalisen lisänsä.

Nykyammattikameroilla kuvanlaatu on jo valmiiksi erittäin laadukasta, mutta julkaisun erikoisuus piilee siinä, että kaikenlainen sävyjen korjailu ja efektit on jätetty kokonaan väliin, eli jälki on juuri sitä mitä kamerat ovat kuvanneet. Sama pätee ääneen, eli minkäänlaista jälkiäänitystä tai muuta käsittelyä ei ole tehty. Tämä ei tule yllätyksenä, koska asiasta mainitaan sekä levykotelossa että elokuvan alussa, mutta valinta on yllättävänkin toimiva ja samalla se tuo yhtyeen meininkiin sopivaa aitoutta lisää. Teeman mukaan ääniraita on stereo DD 2.0.

Summa summarum: julkaisu on monipuolinen ja 50-50 jakaminen keikkavetojen ja offstage-juttujen kanssa toimii hyvin. Another Station: Another Mile on selvästi faneille ajatuksella ja lämmöllä tehty, reilun puolitoistatunnin mittaan venyvä paketti. Tekninen ”rujous” ei oikeastaan häiritse katselukokemusta ollenkaan ja bändillä on ihan oikeasti mielenkiintoista kerrottavaa, jos ei se nyt bändin lyriikoista ole vielä selväksi tullut. Jos Rise Against ei ole entuudestaan tuttu, ei tämä ole huono startti, mutta faneille kyseessä on aivan pakkohankinta ja sen mukaan tulee arvosanakin. Jos mukana olisi ollut vielä Paper Wings -vetäisy, olisin lisännyt perään plussan.