Puolitoista vuotta sitten käsiini päätynyt sakemannitekele Declaration of War esitteli Zerstörerin rujon ja thrash-sukuisen black metal -esitystavan, ja jäi mieleen positiivisin mielikuvin. Kolmas levy Panzerfaust Justice jatkaa samoilla laduilla: rumasti, rähjäisesti ja suorasukaisesti.

Levyn purevuus perustuu sen ytimekkyyteen. Biisit ovat suhteellisen tiivistettyjä ralleja, joissa rämistellään niin keskitempoisesti kuin nopeammin koohottaenkin. Yhteistä näille on, temposta riippumatta, karkea, rujo ja raakalaismainen revittely. Jälki ei ole missään mielessä kaunista tahi kevyttä kuultavaa, vaan repivää ja tummasävyistä. Varsinaiseksi black/thrash-levyksi Panzerfaust Justicea ei voi nimittää, vaikka rässimausteita menossa sopivasti onkin.

Kuten biisimateriaali muutenkin, on levyn soundipuoli raaka, hiomaton ja hyvin koruton. Tällaiseen menoon tuollainen soundimaailma sopii, mutta puhtoisempaan tuotantoon tottuneelle tällainen voi olla turhankin ruokotonta. Laulupuolen käheä, mutta samalla aggressiivinen raakkuna on mainiota. Palaset naksahtavat hyvin kohdalleen, niin biisien, soundien kuin kurkkutyönkin saralla.

Ei Zerstörer mitään uutta ja varsinaisesti ihmeellistä tarjoa, mutta sen suoraviivainen ja anteeksipyytelemätön ulosanti vetoaa miellyttävästi. Kyllähän tätä mieluummin kuuntelee kuin itsetarkoituksellisen omaperäistä mitäänsanomattomuutta.