Ovatko kolpakot menneet nurin vai missä lienee syy thrash-kekkereiden hyytymiseen Tankardin leirissä? Siinä missä vuosi sitten ilmestynyt Thirst oli mitä oivallisin tahdittaja nousupöhnäiselle mallasjuoman kiskonnalle, tarjoaa Vol(l)ume 14  masentavan laskuhumalaista kohkaamista. Uskollisimmassa kannattajakunnassa on arvatenkin joukoittain niitä, joiden mielestä Tankard ei voi ikinä epäonnistua, kunhan se pysyttelee visusti kaljahuumoriin keskittyvässä rässiriuhdonnassa, mutta heitänpä silti joitakin nyrpeitä vastaväitteitä.

Koska Vol(l)ume 14 julkaistiin kohtuullisen pian Thirstin jälkeen, tuntuu väkisin, että uutukainen on koottu edellisen levyn ylijäämämateriaalista. Oli totuus mikä hyvänsä, suoraan sanoen pelkästään ok-tasoista kappaleista puuttuu kaikki terävä iskevyys ja tarttuvuus. Heikoimmillakin levyillä Tankard on sentään aikaisemmin kyennyt luomaan edes pari tiukan päräyttävää rallia, mutta Vol(l)ume 14:lla niitä ei ole ensimmäistäkään. Sinällään teknisesti pätevä soittokin vaikuttaa myös lauhkean innottomalta. Tai tiedä vaikka Andreas "Gerre" Geremia kumppaneineen olisivatkin kappaleistaan innoissaan, mutta se ei vaan välity levyltä.

Ei voi mitään, sillä jopa fanipojan korvin tarkasteltuna Vol(l)ume 14 on yksi karvaimpia pettymyksiä koko Tankardin diskografiassa. Hilpeiltä saksalaisrenttuilta on lupa vaatia reippaasti enemmän kuin  ihan kuunneltavaa aineistoa.