Umpikliseisestä nimestään ja levyntittelistään huolimatta tämä amerikkalaisnelikko vyöryttää neljännellä levyllään oikein toimivaa death metalia. Hieman alle puoleen tuntiin on pakattu turha intro ja perään kymmenen kappaletta joissa ei ole mitään ylimääräistä kuorrutusta. Musiikista pitää huolen kitara, basso, rummut ja syvältä viemäristä nouseva örinä, parhaiden perinteiden mukaisesti.

Vaikka Pathologyn kitarariffit ja rumpusovitukset ovat tutun kuuloisia, ovat he jotenkin onnistuneet puhaltamaan niihin tuoretta ilmaa. Kaiken aikaa äänessä oleva örinä ei myöskään häikäise omaperäisyydellään, mutta se toimii. Kappaleiden pituus on juuri sopivissa mitoissa, mukana on nopeaa humppakomppia, blastbeatia ja myöskin keskitempoisia, ajoittain maukkaasti groovaavia osia.

Näistä samoista palikoista ovat tuhannet ja taas tuhannet deatrh metal -bändit kappaleensa koonneet, osa onnistuen, suurin osa ei. Pathology onnistuu ja tätä voi reilusti suositella amerikkalaisen kuolon ystäville, sanotaanko että jos Cannibal Corpse, Deicide ja Dying Fetus tipahtavat, niin en näe syytä miksei tämäkin.