Floridan suunnalta operoiva Benighted in Sodom on ollut kuusivuotisen uransa aikana oikein ahkera pikku mehiläinen. Yhtyeen luovuuden huippuna voidaan pitää kuluvaa vuotta 2010, jonka aikana tämä pääasiassa Matron Thornin hunajapurkki on julkaissut vaatimattomat kuusi täyspitkää albumia. Toki näiden lisäksi on ehditty puskea pihalle muutama pienempi julkaisu, kuten mielenkiintoiselta kuulostava Laura Palmer -EP. Hybrid Parasite Evangelistica on sekin peräisin vasta toukokuulta, mutta silti se ei asetu bändin kronologiassa kuin vasta neljänneksi tuoreimmaksi albumiksi.

Käsissäni oleva hopeakiekko osoittautuukin vähemmän yllättäen tusinatuotteeksi jopa yhdysvaltalaisten yhden miehen bändien traditiossa. Vaikka levyn alkuhetket ja Solariumin avausteema tuovat mieleen etäisesti Shape of Despairin kakkoslevyn synkeän hautajaismaiset fiilikset ja akustisessa Nightshade & Arsenicissa on alkuun miellyttävän päämäärätietoista tunnelman rakentelua, on levy lopulta päätösraidan nimeä lainaten vain korvike jollekin paremmalle. Pitkähköt biisit kyllä raahautuvat loppuun asti, mutta kovin montaa tyylipistettä bändi ei matkan varrella ansaitse. Kappaleet ovat itseään toistavia ja yksiulotteisia, yhtyeen melodiantaju keskinkertainen ja albumikokonaisuuden tunnelma tylsähkö.

Lisäksi esimerkiksi Solariumin lopun kitaraharmoniat ja loppua kohden puuduttavaksi muuttuva Nightshade & Arsenic kertovat karua kieltään Benighted in Sodomin musiikillisen ilmaisuvaraston suppeudesta. Kun vähemmän visionäärinen artisti julkaisee vuoden aikana monen tunnin edestä materiaalia, lienee ilmeistä, että yhdelle levylle eksyy yhä vähemmän niitä kaikkein sakeimpia ja idearikkaimpia hetkiä.