Brasilialainen Grave Desecrator ei liikaa yllätyksiä tarjoile. Toinen albumi Insult ei kumarra nykypäivälle, vaan hakee juurensa syvältä Etelä-Amerikan pimeydestä, varhaisten Sepulturan, Sarcófagon ja Impurityn jättämiltä poluilta.

Bändin likainen, vahvasti antikristillinen death metal on täynnä suoraviivaista aggressiota, rujoja epäsooloja, möreää karjumista, jossa häpäisy on parhaimmillaan erittäin tehokasta, mutta heikoimmillaan melko tyhjänpäiväistä päihin antamista ja bändiltä kaipaisikin välillä malttia etenemiseensä. Keskitempoisempi jyräys toki luonnistuu, mutta sitäkin saadaan lähinnä nimikkokappaleen muodossa, mutta levy olisi kaivannut hieman enemmän variaatioita.

Lieväksi kompastuskiveksi muodostuu myös levyn mitta. Vaikka Insult ei varsinaisesti missään vaiheessa puuduta, niin kompaktimman keston kannalta parikin kappaletta olisi hyvin voitu tiputtaa pois. Lisäksi levyn kappalejärjestystä olisi kannattanut hieman enemmän harkita, sillä mm. alkupään lyhyt väliosa Hellbound Breed on täysin väärässä paikassa jääden irralliseksi ja tarkoituksettomaksi. 

Vaikka Grave Desecratoria vaivaakin persoonattomuus, niin kaikessa genretietoisuudessaan ja kliseisyydessäänkin sen yksinkertainen perusmättö jatkaa silti varsin hyvin etelä-amerikkalaisen death metalin perintöä.