Vuonna 2003 perustettu venäläinen Letargy Dream on sarjassamme niitä yhtyeitä, jotka eivät tyydy pitäytymään vain yhdessä tai edes kahdessakaan tyylissä. Bändin kolmas täyspitkä Гелиополис (so. "Heliopolis") tarjoaa viitisenkymmentä minuuttia eri tyylien ja elementtien välillä sahaavaa modernia slaavimetalia, josta on paikoin hyvin vaikea sanoa, onko tässä nyt tarkoitus olla siivekäs vai ennemminkin joku vedenelävä. Vai jokin ihan muu.

Käytännössä vaihtelevuus tyylien välillä käsittää mm. lieviä Candlemass-viboja, death/doom -osuuksia, kevyempää tunnelmointia, härömpää eksperimentaalisuutta, jamittelevampaa progeilua, black metal -rääkynää, death-murinaa ja puhtaita lauluja, yhtyeen oman äidinkielen hallitessa tilannetta alusta loppuun. Tunnelmissa mennään niin tummasävyisempää kuin paikoin iloisempaakin polkua. Tempo on pääosin rauhallinen, mutta välillä intoudutaan etenemään nopeampaankin tahtiin; kaikenlaista ja monenlaista down-tempon ja blastin välillä. Koska kaikkea on niin valtavasti ja joka suunnasta, ei verrokkiyhtyeiden määrittely liene kovin mielekästä taikka tarpeellistakaan.

Teknisesti esimerkillisessä kuosissa oleva julkaisu on sisältönsä puolesta väistämättäkin kovin hämmentävä tapaus. Tavaraa on sen verran laajalta skaalalta, että levyä vaivaa määrätty rauhattomuus ja punaisen langan puuttuminen kauttaaltaan. Juuri kun saa yhdestä kohdasta kiinni, irtoaakin ote jo toisesta paikkaa kuin väkisin. Levyn välittämä ilmapiiri on lopulta suorastaan ahdistavan ADHD-mainen, eikä tyylisuuntien ja elementtien ja muiden ulottuvuuksien välillä kiivaaseen tahtiin poukkoilu todellakaan tee kokonaisvaltaisesta kuuntelukokemuksesta erityisen mukavaa. Vaikka jokainen yksittäinen osio osoittaakin, että yhtye hallitsee monenlaiset skaalat, kuviot sun muut kikkailut, ei silti sataviiskyt tällaista osiota peräjälkeen per biisi oikein nyt toimi. Ja mitä helvettiä jokin Vaaleanpunaisen pantterin tunnussävelpätkäkin siellä kaiken muun sekamelskan välissä tekee?!

Kokonaisuutta ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua eheäksi, tasapainoiseksi saati miellyttäväksi, kun joka suuntaan yritetään sännätä samanaikaisesti. Kaipa tämä on moderniksi sekä kokeelliseksi taidelevyksi tarkoitettu ja erottumaan innovatiivisuudellaan, monipuolisuudellaan, uskaliaisuudellaan sun muulla. Mutta kuten edellä jo todettu, ei kunnianhimoinen konsepti/visio -split nyt oikein osunut kohdalleen. Upposi syvyyksiin vain.