Beyond the Gate on hämmentävä levy. Se on järjestyksessään nuorehkon jenkkiyhtye Wretchedin toinen levytys, mutta tyylisuunta on kaikkea muuta kuin selkeä. Siinä missä levytys toisaalta on "tyylipuhdasta" metalcorea, on joukossa paljon melodista, teknissävyistä death metalia ja loput on viimeistelty kumpaankaan genreen huonosti mahtuvilla ideoilla. Hyvien ja huonojen ideoiden sekoitus on paikoin toimiva, mutta aivan liian usein väkinäinen.

Wretched-nimellä on levyttänyt yksi jos toinenkin yhtye, jo pelkästään Yhdysvaltojen rajojen sisällä, joten bändejä sattumanvaraisesti netistä tsekatessa onkin hyvä tarkistaa mistä tapauksesta on tällä kertaa kyse. Beyond the Gaten kohdalla erot voivat tulla pintaan jo ihan biisikohtaisesti: paikoin bändi kuulostaa reipastempoiselta, melodiavivahteiselta ääritapaukselta, joka paukuttaa turpaan tuplabasarein ja ärinälauluin. Se toinen ääripää menee sitten sinne metalcore kohtaa leffasävellykset -akselille.

Valehtelisin, jos en myöntäisi Wretchedilla olevan muutamia maukkaan kuuloisia riffejä ja tukehduttavia vyörytyksiä. Toisaalta, instrumentaalinen välisoitto On the Horizon on kauneudessaan sitä luokkaa, etten ensin edes uskonut sen olevan bändin käsialaa, ennen kuin kansivihko kertoi muuta. Kertakaikkiaan hämmentävää.

Valitettavasti näiden yksittäisen hienojen kohtien vastapainoksi levyllä on paljon tusinahuttua ja itsetarkoitukselliselta kikkailulta kuulostavaa soittotaitoesittelyä. Ei siinä, jos nämä miekkoset tekisivät death metalistaan aidosti teknistä tai soittaisivat vaikka fuusiojazia, mutta kun nyt meno tuntuu paisuvan lähinnä pätemisosaston puolelle. Tai sitten kyse on vain siitä, että monimutkaisuus käy sävellyksellisen taidon edelle. Tiedä häntä, mutta allekirjoittanutta idea ei vakuuta.

Tuotantopuolet ovat jotakuinkin niin arvattavat kuin olla ja voi, hyvässä ja pahassa. Soundit ovat tuhdit, paksut ja jykevät, mutta samalla valitettavan kliiniset ja tehdasmaiset. En sano muoviset, sillä kitaroissa on mukavasti kirkkautta ja rummuissa iskevyyttä, mutta jollain tavalla levy kuulostaa kaikkea muuta kuin orgaaniselta. Vokaalipuolen raakkuna- ja ärjynäanti ei ole ihan omiaan tässä ympäristössä. Toisaalta puhtaat ja örinät suorastaan loistavat poissaolollaan, vaikka juuri sellaisia voisi tässä yhteydessä kuvitella kuulevansa.

Beyond the Gate on hyviä ja huonoja puolia melko mielivaltaisesti yhdistävä levytys, joka ei tee mitään todella huonosti. Se ei tee mitään myöskään esimerkillisen hyvin.