Norjalainen Furze ei ole tavanomainen black metal -bändi. Itse asiassa koko bändin bm-olemuksen voisi kyseenalaistaa täysin perustellusti, ja jos puhtaasti musiikillisesti yhtyeen levytyksiä katsotaan, voi näitä piirteitä olla levyistä vaikea myös löytää. Reaper Subconscious Guide ei tätä kaavaa muuta, vaan pysyttelee tiukasti omassa pask... luomistyylissään kiinni.

Levyn lähtiessä käyntiin herättää Reaper Subconscious Guide yhden assosiaation: tietyt Isengard-biisit. Eroa näillä on laadullisesti kuitenkin noin saman verran kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Fenrizin soololuomus suorastaan pursuaa laatua ja luomisvoimaa, ei Furze tee kumpaakaan. Jos jotain ajatuksia Furze herättää, niin ne voisi tiivistää muotoon "omaperäistä rämpyttelyä itsetarkoituksellisella otteella."

Kun Furze heittäytyy parhaimmalle vaihteelleen, levyltä löytyy muutama keskitasoinen riffi. Siis sellainen, mitä ne vähemmät hyvät norjalaisbändit tekivät tusinakaupalla 1990-luvun puolivälissä. Huonoimmillaan bändi kuulostakain lähinnä black metal -parodiabändiltä, jolla ei ole aikomustakaan tehdä hyviä biisejä, tai edes varsinaisesti kuulostaa black metalilta.

Koko levytys lähtien soundeista sävellyskynään, sovitustaipumuksista laulutyyliin on jotakuinkin tasoa myötähävettävän huonoa. Kun kokonaisuuden päälle on vielä lätkäisty pilipili pim pom -tason syntikoita ja vingutettu kitaraa näennäisen mielipuolisesti, herää levystä ja samalla koko bändistä ajatus: kuka helvetti tällaista edes haluaa ostaa, saati julkaista?

Furzella on kuitenkin ilmeisesti jonkinlainen kulttimaine, ja sitä ylläpitäville kuuntelijoille tämä varmasti kelpaa. Meille muille tämä kelpaa lähinnä kahvikupin aluseksi.