|
01. Twisted Sister:I Wanna Rock
02. Quiet Riot:Cum On Feel The Noize
03. Manowar:Fighting The World
04. Van Halen:Panama
05. Winger:Seventeen
06. Savatage:Strange Wings
07. Skid Row:Youth Gone Wild
08. Yngwie Malmsteen:Cry No More
09. Dokken:Breaking The Chains
10. Foreigner:Juke Box Hero
11. David Lee Roth:Yankee Rose
12. Ratt:Round And Round
13. Mr. Big:Addicted To That Rush
14. White Lion:Love Dont Come Easy
15. Kingdom Come:Friends
16. Alice Cooper:Elected
17. The Firm:Radioactive
18. Damn Yankees:High Enough |
Mosh & Go tarjoilee nostalgiatrippejä jo 80-luvulla metallioppejaan kartuttaneille hevijäärille ja peruskoulutusta nuoremmallekin metallisukupolvelle. Kokoelman päätarkoitus kuitenkin lienee tuoda jokunen oman aikansa kaupallisen hevin helmi generoimaan mahdollista uutta myyntiä ja kokeilemaan josko retromuoti olisi palannut jo tukkahevin päiviin saakka.
Mosh & Go:n biisit ovat aikaväliltä 1973-1993 ja kappaleiden äänitystasoissa on siksi suorastaan luvattoman suuria heittoja. Jos koostetaan jotakin aikakautta esittelevä kokoelma eikä mielessä ole pelkästään rahastaminen, niin kappaleet voitaisiin edes normalisoida samalle äänitystasolle. Nyt Foreignerin ja Alice Cooperin biisit pihisevät luvattoman hiljaa suhteessa muihin.
Levyllä on eittämättä mukana joitakin 80-luvun kuolemattomia bailuralleja kuten Quiet Riotin, Twisted Sisterin, Skid Rown ja Manowarin biisit, mutta loppulevyn luultavasti olisi koostanut jokainen levyn tekijä hieman eri tavalla. Toisaalta mukaan sisällytetty on myös kappaleita jotka olivat kamalia jo omana aikanaan, eikä aika niitä ainakaan parantanut ole. Suoranaista myötähäpeän tunnetta aiheuttavan Wingerin lisäksi myös Dokkenin, Rattin ja Damn Yankeesin tuotokset on helppoa laskea näihin yhä akuuttia vatsahapon makuista kakomista aiheuttaviin viisuihin. Samaan ryhmään menisivät myös David Lee Rothin ja Mr. Bigin viisut elleivät bändien kitaristinerot pelkästään yksinäänkin oikeuttaisi noinkin huonojen biisien olemassaoloa. Niin Jimmy Pagen bändi kuin olikin, The Firmin kappaleen levylle valintaa en ymmärrä lainkaan. Ihmetystä aiheuttaa myös Yngwie Malmsteenin vaikerrusballadin biletyskiekolle laittaminen. Myös White Lionin ja Kingdom Comen tuotannoista olisi löytynyt bailuhenkisempiä biisejä.
Heviklubin DJ-tarkoituksiin Mosh & Go on varsinainen helmi. Klubille lähtöä edeltävään tunnelmankohotukseenkin se välttäisi taustamusiikiksi ilman muutamaa slovariaan. Itsekin alussa kuvaamaani hevipappojen joukkoon kuuluvana rahisuttelen mieluummin edellä luettelemieni partyeläinten klassikkoalbumien lisäksi myös Savatagen, Van Halenin, Kingdom Comen tai White Lionin vinyylejä kuin kuuntelen näin epätasapainoisesti ja epäjohdonmukaisesti kasattua kokoelmaa. Vaikka paljon Mosh & Go ihmettelyäkin ja makuasiakysymyksiä aiheuttaa, levyn muutamat kuolemattomat klassikot nostavat silti kokoelman arvosanan siedettävälle tasolle.
26.07.2003, Mape Ollila |
|
![Endzeit Bunkertracks [ACT VI]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/a1471be17f5eeeb1277775cdf13eda0f.jpg "Endzeit Bunkertracks [ACT VI]")
