Samaan aikaan Nucleus Tornin kolmannen albumin kanssa julkaistaan bändin männävuosia luotaava Travellers-kokoelma. Vuosituhannen alkupuolella julkaistut mutta nykyään harvinaiset pienjulkaisut saavat nyt siis luontevan uudelleenjulkaisun, vaikka Travellers musiikillisesti jääkin pahasti tuoreen Andromeda Awaiting -kiekon jalkoihin.

Vuonna 2004 julkaistu mutta jo 1998 nauhoitettu Krähenkönigin-EP oli julkaisunsa aikaan jo hieman vanhentunutta kamaa, vaikka simppelin, pelkän akustisen kitaran voimin etenevän neofolkin/kitaraklasarin ei oikeastaan edes pitäisi alistua ajan hampaalle. Ehkä kyse onkin siitä, että Krähenköniginin biisit ovat vähän pikkunättejä. Vaikka sävellykset maalailevat periaatteessa kauniita maisemia, on niiden tunnelma samalla melkeinpä toimistomainen – näissä biiseissä ei toden totta ole mitään taianomaista. Unohdettavasta teemasta toiseen liikutaan sulavasti, mutta biisit ovat ennemmin teflonia kuin mitään pihkan lailla tarttuvaa. III on sävellyksistä paras, sillä se hyödyntää akustisen kitaran kieltämättä rajallista dynamiikkaa kohtuullisen hyvin.

Seuraavana kuultavat Silver-EP:n (2001) neljä biisiä laventavat Nucleus Tornin ilmaisua bändin kahdelta ensimmäiseltä täyspitkältä tuttuun hajanaiseen tyyliin. Witnessin tapainen, vähäeleisen akkarimaalailun ja kehnosti rokkaavan väliosan naimakauppaa yrittävä kappale kuulostaakin kaikkea muuta kuin keskittyneeltä. Välttävää mieslaulua, lyömäsoittimia ja pianoa tuodaan bändin äänimaailmaan mielekkäästi näistä neljästä kappaleesta vain Nucleus Torn -veisussa, jossa on jo viitteitä yhtyeen tulevista progevaikutteista. Kyseessä onkin ajoittain varsin kelvollinen biisi, jos tämänkin kappaleen tanakammin soiva väliosa osoittautuu antikliimaksiksi. Minkäänlaisesta metallista ei tämänkään Nucleus Torn -julkaisun kohdalla kuitenkaan voida puhua, mitä nyt muutamassa biisissä ote on hieman tavallisempaa bändisoitantaa, eikä pelkkää akustista himmailua.

Vaikka Nucleus Tornin ilmaisu ei kauhean vankasti rajattua olekaan, niin Neon-Light Submissionin ja Traveller's Restin tunnistaa silti helposti ”eri bändin” tekosiksi. Sävellysten takana on toki sama Fredy Schynder, mutta nämä kappaleet on alun perin sävelletty progerockia vetävälle ruotsalais-sveitsiläiselle studiopoppoolle, The New Grove Projectille. Tunnelmaltaan kevyempi ja oikeastaan samassa suhteessa harmittomampi tyyli ei ainakaan minuun tee suurta vaikutusta. Schynder otettiin projektiin mukaan ilmeisesti Roine Stoltin tilalle, mikä kertoo myös osaltaan jotain näiden biisien tyylistä. Myös Leadless kieltämättä pirteine saksofoneineen ja matkalaiskokoelman päättävä Lurking ovat sopusointuista ja sulavalinjaista neoprogea, joka tuo mieleen osittain myös ruotsalaisbändi Ritualin. Kokoelman progebiiseistä ne ovat joka tapauksessa mielekkäimmät.

Travellers hiihtelee siis osittain umpihangessa, mutta antaa kuuntelijalle toisaalta osviittaa siitä, mistä suunnasta bändi vuosituhannen taitteessa kartalle tuli. Etenkin neoprogeen taittuessaan Nucleus Torn osoittaa olleensa voimakkaassa käymistilassa, mutta onneksi nämäkin vaikutteet saatiin tuoreella Andromeda Awaitingille komeasti integroitua bändin ilmaisuun.