Saksalaisen Dew-Scentedin debyyttialbumi vuodelta 1996 on saanut uusintajulkaisunsa uudempien levytysten tavoin. Onko tämä Immortellen kohdalla sitten niinkään ansaittu musikaalisista syistä, vai enemmänkin niin sanottuna (ala)kulttuuritekona, onkin kokonaan toinen kysymys.

Dew-Scentedin kohdalla debyyttilevy esittelee vielä selvästi tyyliään hakevan bändin, jolla omaperäisyys ja sävellyksellinen toimivuus ovat vielä pahasti haussa. Myöhemmän death/thrah-mekastuksen sijasta Immortelle on enemmänkin 90-luvun alkupuolen death metalia, mutta hyvin keskinkertaisesti toteutettua sellaista. Mukana on ripaus melodiaa, aikakauden hengessä, ja tempo vetäessä vuoristorataa nopeamman ja rauhallisemman pieksennän välillä.

Soundeissa on samanlaista häilyvyyttä ja epävarmuutta, tietynlaista keveyttä ja ilmavuutta, muttei suinkaan vain hyvässä mielessä. Kitarat ovat jollain tapaa ohuet ja ponnettomat, vaikka selkeyttä levyltä löytyykin riittävästi. Tiivistetysti sanottuna Dew-Scented ei tällä levyllään kuulostaa juuri lainkaan samalta bändiltä, sen enempää musiikin kuin soundienkaan puolesta, kun hieman myöhemmillä julkaisulla.

Myös laulupuoli on erilaista, sillä solistin anti on deathmetalmaiseen tapaan lähinnä puhdasta örinää. Ulosanti on keskinkertaista, joskin sinänsä toimivaa ja biisipuoleen nähden tämä sopii touhuun mukisematta. Itse biisianti kuitenkin on ehkä bändin tähänastisen uran heikointa laatua. Bonuksena kuullaan yhtyeen demo Symbolization vuodelta 1994, ja tämä on vielä astetta vapisevampaa jälkeä kuin Immortellen oma tarjonta. Ei huonoa, mutta niin kovin keskinkertaista.

Keitä Immortellen uusintajulkaisu sitten oikeastaan palvelee? Ehkä eniten yhtyeen julkaisuja keräilevää fanikantaa sekä 90-luvun puolivälistä diggailevaa yleisöä. Noin puhtaasti omana tekeleenään Immortelle ei ole kovin kaksista jälkeä, vaikka sillä hyvät hetkensä onkin.