Helsinkiläinen One Eye Shut määrittelee itsensä simppelisti yhtyeeksi, joka soittaa metallia, vaikka bändin kakkoslevyn nimi voisikin antaa viitteitä sinne synkempään osastoon, jossa leuka painetaan napakasti kohti rintaa ja suunnataan urheasti kohti uusia pettymyksiä.

Yhtyeen soundia voisi kuvailla rosoisen riipiväksi. Laulaja Jarin ääni on sopivan viskinpolttama, jotta tulkinta on kaihoisuudessaan uskottavaa. Valehtelisin, jos esimerkiksi edesmennyt Sentenced ei kävisi ajoittain vahvasti mielessä One Eye Shutin musiikkia kuunneltaessa. Mutta toisaalta bändi onnistuu myös ajoittain kuulostamaan yllättävänkin silotellulta jenkkimetallilta (esimerkiksi Learn To Breath Again) unohtamatta käydä myös post rock –ruudun kautta. Lopulta yhtyeen vahvinta osaamista on kuitenkin suoraviivainen rock levyn avausraita Bringer of Rainin tyyliin.

Tämä oikeastaan tekee One Eye Shutista omaan korvaan ristiriitaisen tapauksen. Yhtyeestä ei aina tahdo tietää onko se lintu vai kala. Bändi onnistuu toisina hetkinä kuulostamaan aivan helvetin hyvältä, mutta välillä paukkuvat pateettisuuden raja-aidatkin keskitempojunnauksen junan lähtiessä asemalta, kuten In This World osoittaa hyvistä kitarakuvioistaan huolimatta.

...We May Have a Floater on välillä hyvä, välillä tylsä levy. Bändillä on paljon paukkuja, mutta hajonta on toistaiseksi omaan makuun vielä liian suurta. Katsotaan mihin bändi seuraavaksi tähtää.