Arjen Lucassenin siirrettyä Ayreonin telakalle pari vuotta sitten, ilmaantui sci-fi-henkisten rockoopperoiden markkinoille huutava aukko, jota sittemmin muutamat yrittäjät ovat pyrkineet täyttämään vaihtelevin menestyksin. Viimeisin yrittäjä alueella on kosketinsoittaja-solisti Frederic Epe, jonka ideoima Unwritten Pages on julkaissut debyyttinään kunnianhimoisen progemetallioopperan nimeltä Noah.

Vuosikausia teostaan valmistellut Epe huomasi projektinsa edetessä, että sen luonne vaatii omien yhtyekollegoiden ohella ulkopuolista apua. Sitä Epe onkin saanut Stream Of Passionin ja Thresholdin jäsenistä, joista osa omaa työskentelykokemusta Arjen Lucassenin kanssa.

Periaatteessa Noahin konsepti on päivitetty muunnelma vanhasta tutusta Romeo ja Julia -teemasta, joka on puettu sci-fin kaapuun. Tarinassa poliittisesti kahtia jakautunut kaupunki joutuu tuhon omaksi ja sen asukkaat jättävät kotinsa aloittaakseen uuden elämän Marsissa. Vaikka Marsista löytynyt asuinpaikka on uusi, eivät vanhan planeetan asenteet katoa helpolla poliittisesti kahtiajakautuneiden ihmisten väliltä. Asukkien eripuran keskellä kasvavat myös tarinan Romeo ja Julia, jotka ovat saaneet Epen tarinassa nimikseen Noah ja Maria. Tarinaa kuljetetaan pääosin progressiivisen metallin puolelle kallistuvan musiikin tahdissa, johon on istutettu myös poikkeuksellisiakin tyylisuuntia.

En tiedä kumpi asia Noahissa ärsyttää enemmän: se, että hyvistä ideoistaan huolimatta kokonaisuus ei pysy kasassa kuin paikoitellen, vai se, että levyn nimekkäiden artistien taidot menevät hukkaan tässä sillisalaatissa. Olkoonkin, että kyseessä on kerronnallinen konseptilevy, jonka luonne vaatii toimiakseen suvantokohtia, on ne Noahilla pilattu toisiinsa sopimattomilla palasilla. Kiekon metallisimmissa kohdissa homma tuntuu pysyvän hanskassa, mutta kun niistä siirrytään latinotunnelmiin ja kömpelöihin konesoundeihin, vaaditaan kuulijalta poikkeuksellisen hyvää huumorintajua.

Kun operoidaan sci-fi-henkisten konseptilevyjen parissa, olisi tekijöiden syytä muistaa, että kun aihe ampuu yli, silloin on myös ammuttava kunnolla yli. Hajanaisesti etenevän musiikin ohella Noah kärsii turhan vaatimattomasta tuotannosta, sillä soundimaailmansa puolesta näin suuri konseptilevy vaatisi elämää suuremman toteutuksen. Ayreonin ja suurten konseptilevyjen ystävät nimittäin ovat jo tottuneet odottamaan genreltä parempia aikaansaannoksia. Tuskinpa Star Wars -leffoistakaan olisi tullut niin suosittuja, mikäli niiden sisältämät tehostekohtaukset olisi toteutettu Ed Woodin tyylillä.