Siitä huolimatta, että thrash metal on parhaimmillaan parasta, niin yksi asia siinä on aina vähän vaivannut. Se asia on konseptin köyhyys. Thrash-kulttuuri perustuu ruuhkatukkiin, jotka rässäilee vähän viikonloppuna, pittailevat ja siinä sivussa kittailevat bisseä. Tämä musiikin sisältöä kalvava sisällöttömyys osaa joskus ottaa päähän, sillä kai sitä musiikilla voi muutakin yrittää ilmaista kuin sitä, että nyt rässäillään värikkäissä logoliiveissä ja heilutetaan tukkaa. "Tämä on sitä thrashia!", toteavat pitkätukat, vaikka kyllähän minä nyt tiedän mitä minä kuuntelen.

Tuck From Hell levittää genrensä ilosanomaa samalla konseptilla kuin monet muutkin, ammentaen sisällön musiikkinsa pelkästään nimenomaan tyylisuuntaan assosioidusta elämäntavasta. Ukkojen riffikynät ovat varsin teräviä, kuusikieliset suoltavat yllättävän hyvin etenevää ja pirteää musiikkia. Kappaleet eivät ole erityisen yllättäviä, mutta luokassaan kompakteja ja sahaus pysyy hyvin kasassa, tehokeinojen pysytellessä genrelle tyypillisinä niin hyvässä kuin pahassakin. Sana kompakti kuvaa levyä jo siinäkin mielessä, että Thrashing on vain hieman yli 32 minuuttia pitkä. Sen pystyy melko helposti kuuntelemaan läpi ilman suurempia suvantoja. Vaikka Tuck From Hell ei olekaan kaikkein muistettavinta lajissaan, niin esimerkiksi iso osa kertosäkeistä voi jäädä mieleen. Oikeastaan TFH tuntuu tekevän musiikkinsa poikkeuksellisella otteella, sillä musikaalisesti Thrashing nousee jokaisella osa-alueella keskimääräistä thrash-levyä korkeammalle.

Bändillä on siis perusteet kunnossa ja oikeastaan isoin ongelma Thrashingissä on nimenomaan materiaalin sisällöllinen köyhyys. Vaikka tämä ehkä kuulostaakin hölmöltä, niin itse kaipaan thrashiltani myös vähän muutakin sisältöä kuin sitä iänikuista musisoinnin ilosanomaa. Lähtökohtaisesti voisi olettaa, että tästä yhteiskunnasta löytyisi muitakin aiheita mistä kirjoittaa kappaleita, onhan kyseisessä musiikkityylissä maailman sivu kirjoitettu vaikka mistä aiheista. Eittämättä ongelma on pienehkö, mutta Thrashingin ollessa kohtuullisen menevä tyylinäyte siltä olisi ehkä odottanut myös tekstien puolesta enemmän. Kyllä se nyt tällaisenaankin menee, mutta ainahan sitä saa toivoa ja tietty  odottaa enemmän kuin saa.