Herman Frank on kitaroineen huseerannut parillakin klassikkostatusta kantavalla albumilla, joista kirkkaimmat ovat Acceptin Balls To The Wall ja Sinnerin Touch of Sin. Nippu kelpo pitkäsoittoja syntyi myös Victoryn kanssa, mutta täysin Frank-vetoisista orkestereista tulee mieleen vain pahamaineisella Mausoleumille korkeintaan keskinkertaisen levyn tehnyt Hazzard.

Acceptin riveissä taas marssiva Herman Frank pitää päätyökseen studiota, jossa lienee kätevä sorvailla ajankulukseen omia projekteja, kuten viimevuotinen soololevy Loyal To None. Nyt alla on vaihteeksi bändihanke eli Poison Sun, jonka laulajattaren Martina Frankin voisi sukunimestä päätellen jakavan Hermannin kanssa muutakin kuin treenikämpän. Rytmiryhmä taas on napattu edesmenneestä metalcore-ryhmä Silent Decaysta, jonka albumien tuotannosta Frank vastasi.

Poison Sun on yhdistelmä Victorysta ja Acceptista, joskin rouva Frankin Headpinsin Darby Millsiä ja Kim Carnesia muistuttava miehekäs raspiääni vie lopputulosta enempi ensin mainitun rokkaavampaan suuntaan. Biiseinä taas esimerkiksi Rider in the Storm ja Killer menisivät heittämällä Acceptin käyttöön, mutta päätellen Blood of The Nationsin krediiteistä, Hoffmanilta ja Baltesilta eivät ihan heti ole paukut lopussa.

Johonkinhan Herman Frankinkin täytyy hengentuotteensa saada ja jonkinlaisena henkireikänä Poison Sunin funktio on ymmärrettävä. Mitään unohtumatonta Virtual Siniltä ei löydy, mutta jos kuulijalle on tarvetta 80-lukuiselle germaaniheville, niin huonompiakin valintoja voi tehdä. Pointer Sistersin lennokkaasta I'm So Excitedistä tehty tahmea versio olisi tosin voinut jäädä studion kovalevyn roskakoriin.