Reilut puolitoista vuotta aiemmin käsiin päätynyt Death-demo oli varsin miellyttävää thrash/death-renkutusta vielä tuolloin levyttämättömältä My Funeral -yhtyeeltä. Nyt vuorossa on yhtyeen ensimmäinen täyspitkä levytys, Carnal Obduction.

Kymmenen biisin kokonaisuus on ärjyvää, reipastempoista ja kaunistelematonta death/thrash-metakkaa, jonka kohdalla pääpaino on lähinnä jälkimmäisen tyylisuunnan saralla. Meininki on jollain tapalla demomaista ja yksioikoista, osittain soundien puolesta, joilta voisi odottaa suoraan sanoen enemmänkin. Biisimateriaali nojaa perinteisen meneviin, osittain varsin hyviin thrash-riffeihin ja tempo pysyy miltei kautta linjan nopeahkona.

Valitettavan äkkiä käy kuitenkin selväksi, ettei bändi taivu kovinkaan erikoisiin suorituksiin, vaan nojaa sinänsä ihan kelpoihin, mutta jollain tavalla turhankin tavanomaisiin sävellyksiin. Riffirintamalta löytyy jokunen helmi, mutta muuten anti jää vain ihan kivaksi perussuorittamiseksi. Puolituntinen on äkkiä kulutettu levyn matkassa. Se on silti ihan tarpeeksi tässä tapauksessa, sillä ne tiukat leuanpudottajabiisit eivät ole tietään levylle löytäneet.

Oma lukunsa on levyn soundillinen anti, joka ei meikäläisen kirjoissa hyvään lukeudu. Kitaran valittava, jollain tapaa voimaton soundi vie tehoa riffeistä, jotka eittämättä ansaitsisivat tiukemman väännön tuekseen. Toinen hienoista nurinaa aiheuttava tekijä on bändin ääntelypuoli, joka ei oikein tiedä haluaako se ärjyä, öristä, karjua vai murista. Thrashiksi ääntely on turhan geneeristä, death metaliksi taas turhan vaisua ja "nössöä". Ehkäpä astetta omaperäisempi ja brutaalimpi tyyli toimisi tässä kohtaa paremmin, mene ja tiedä.

Carnal Obduction ei ole huono levy, eikä edes ihan keskinkertainen, mutta siinä on liikaa pikku puutteita ja hiomattomia kulmia, jotta se oikeasti iskisi leukaperiin odotetulla tavalla. Kelpoa, vaan ei kehuttavaa.