Hassusti nimetyn saksalaisviisikon kolmas levy ei ole mikään helppo pureskeltava. Vaikutteita vilistää kuin ihmisiä juna-asemalla ja lopputulosta ei osaa kuvailla vasta kuin useamman kuuntelukerran jälkeen.

Levy-yhtiön biossa mainitaan mathcore ja tech metal joten nojaudutaan niihin, vaikka koko totuutta eivät kerrokaan. Yhtye ei kuitenkaan ole mielipuolisen vaikean tekninen kuten tyylistä voisi nopeasti päätellä. Outous syntyy enemmän kitarariffien epäortodoksista tahtilajeista ja harmonioista. Teknisyys on piilotettua, se kuin odottelee koko ajan taustalla räjähtääkseen kaoottiseen ilotulitukseen The Dillinger Escape Planin tapaan. Mutta muutamaa harvaa kertaa lukuun ottamatta niin ei kuitenkaan tapahdu. Yhtye malttaa. Epänormaali ratkaisu tässä genressä.

Vokaalit hoidetaan intensiivisellä huudolla joista välähtelee mielikuvia sekä Meshuggahin että jopa Convergen suuntaan. Myös musiikissa on vahvoja latauksia edellä mainittuihin yhtyeisiin. Varsinkin kitarasoundit soivat kuin länsinaapurin polyrytmisellä hirviöllä. Omiin korviin hillittömän raivokkaasti porautuva huuto alkaa puuduttaa levyn loppupuolella, itse kun olen monotonisen ja matalan örinän ystävä. Mutta ne ketkä tyylistä pitävät, saavat sitä kyllä koko rahan edestä.

War From A Harlots Mouth on nimestään huolimatta miellyttävä tuttavuus ja kyllä tätä kehtaa suositella kaikille niille jotka hakevat modernia, ei-niin-tavallista metallia, sekä niille jotka innostuvat arviossa tiputelluista bändeistä.