Vielä kymmenisen vuotta sitten Electric Wizardiin saattoi luottaa kuin vuoreen. Jo pelkästään dronemaisen doomin kulmakiveksi muodostunut Come My Fanatics ja tämän kaiken äärimmäisen raskaaksi psykedeliaksi kasvattanut klassikko Dopethrone riittivät syyksi tähän. Pian seuraavan kokopitkän jälkeen Electric Wizardin kokoonpano alkoi kuitenkin rakoilla ja vaikkei tason voi sanoa laskeneen edes etsikkoalbumina pidetyn We Liven tai varsinkaan 70-luvun uumeniin uppoutuneen Witchcult Todayn aikoihin, odotti joukon seitsemättä kokopitkää silti hieman epäillen.

Tällaiset ajatukset väistyvät kuitenkin välittömästi siinä vaiheessa, kun Electric Wizardin uutukainen jyrää nimensä mukaisesti päälle valtavan mustan massan tavoin. Ennen kuin vaikkapa riffeihin tai soundeihin ehtii edes kiinnittää huomiota, on Electric Wizard jo kaapannut kuulijansa painajaismaisien happotrippiensä pyörteisiin, jossa kaiken huuruisuuden keskellä yhteen sekoittuu niin voimakkaita ja vaarallisia tunnelmia, että niille on mahdotonta olla antautumatta täysin varauksetta. Black Massessin virtoihin heittäytyessään on jälleen astetta helpompaa ymmärtää sitä hyvien ja huonojen aineiden aiheuttamaa kakofoniaa, jota on dokumentoitu monin eri keinoin ihmiskunnan historiassa. Juuri kun luulee olevansa turvassa jonkin jyräävän riffin suoraviivaisuuden pauloissa, lataa Electric Wizard mukaan lukemattomia kerroksia psykedeelisiä verkostoja, joiden keskellä tajunta lähtee laajenemaan väkisinkin.

Siinä vaiheessa kun onnistuu läpsäisemään itseään henkisesti kasvoille, voi havahtua huomaamaan ne seikat, mistä tämä bändin paluu vaikuttavimman antinsa äärelle johtuu. Heti kärkeen Black Masses osoittautuu jopa muutamaa edeltäjäänsä hypnoottisemmaksi ja kieroutuneemmaksi albumiksi, mistä huolen pitävät jo yksinään hitaimmista jyräyksistään aina Electric Wizardiksi suhteellisen nopeatempoisiin asti yltävät riffit. Ihan oman sävynsä tämän keskelle tuovat Justin Obornin pitkästä aikaa voimakkaasti efektoidut vokaalit ja varsinkin Witchcult Todayhin verrattuna likaisemmat soundit, jotka eivät tingi tuumaakaan albumin moneen suuntaan repivästä tunnelmasta. Jossain tämän kaiken keskellä muodostuu lähes rituaalimaisiin mittoihin kasvava kahdeksan kappaleen kokonaisuus, jota ei edes halua lähteä jakamaan osiin, albumin saadessa jo muutenkin miettimään omaa mielenterveyttään.

Viime aikoina pinnalle on pulpahtanut paljon 60- ja 70-lukujen okkultistisen rockin suunnille kumartelevia bändejä, joista osa on onnistunut tekemisissään paremmin ja osa huonommin. Jollain tavalla Black Masses on paras mahdollinen osoitus siitä, minkä takia Electric Wizard nousee tässä lajissa ihan omalle jalustalleen. Vuoden parhaisiin albumeihin lukeutuva Black Masses ei nimittäin ole vain tekemällä tehty yritys palata takaisin ajassa vanhojen bändien jalanjäljissä, minkä sijaan Electric Wizard vaikuttaa elävän edelleen aidosti juuri tällaisen musiikin lähteillä.