Aina Satanic Warmasterin yhdeksän vuoden takaisesta debyytistä, Strength and Honourista, lähtien tätä lappeenrantalaisbändiä on pidetty yhtenä tärkeimmistä suomalaisista black metal -bändeistä. Rehellisesti sanottuna yhtyeen musiikki ei kuitenkaan ole allekirjoittanutta juuri koskettanut. Käsivarren mittaisessa diskografiassa neljäntenä varsinaisena albumina julkaistava Nachzehrer muuttaa kuitenkin tämän asian.

Satanic Warmasterin black metal on niin soundeiltaan kuin biiseiltään perinnetietoista kamaa, jonka juuret voisi kaivaa esiin yhtä lailla suomalaisen kuin norjalaisenkin 90-luvun black metalin mullista; milloin riffien taustalla henkii Darkthrone, milloin Burzum (Rotting Raven's Blood!), milloin hivenen häilyvämmin Beherit. Nachzehrerin 40 minuuttia ovat kuitenkin yhtä kaikki antaumuksellista, äärimmäisen hyvin tehtyä ja sopivasti Satanic Warmasterin omalla leimalla varustettua menoa. Miellyttävän lisän levylle tuovat ennen kaikkea säästeliäästi käytetyt koskettimet, joita ilman esimerkiksi One Shining Starin loppu ei olisi puoliksikaan yhtä tehokas. Biisin melodioissa onkin jotain selkeän suomalaista, eivätkä mielleyhtymät vaikkapa Thy Serpentin debyyttialbumiin ole turhan kaukaa haettuja. Hieman samassa hengessä albumin päättävä, lumoava ambient-raita Utug-Hul tekee myös selvää pesäeroa Satanic Warmasterin ja kilpaveljesten välille perinteisen black metalin saralla.

Tyylitajuisesti käytetyt koskettimet olisivat kuitenkin laiha lohtu, ellei kappaleista löytyisi vaikkapa Bestial Darknessin ja Vampiresin tasoisia riffiparaateja tai Satan's Werewolfin ja Warmaster Returnsin tasoisia melodisesti mutta aggressiivisesti sahaavia raitoja. Biisit ovat kompakteja ja ne repivät yksinkertaisista elementeistä huimasti tehoja irti. Nachzehrer on kaikin puolin erittäin pätevä julkaisu ja omissa kirjoissani Satanic Warmasterin paras tuotos tähän mennessä.