Kansitaide Arch, John
Twist of Fate
MCD
[ Metal Blade ]

( 9½ )
Osta CDON:ista
01. Relentless
02. Cheyenne


John Arch on tajunnan räjäyttävä kokemus. John Arch on ihmeellinen. John Arch on outo. John Arch on progea, mutta ei sellaista kuin sinä luulet.

John Archia on hyvin vaikea kuvata sanoilla, koska sanat viittaavat aina menneeseen ja herättävät mielikuvia aikaisemmista kokemuksista ja aikaisemmin kuulluista bändeistä, eikä niillä kokemuksilla tee paljoakaan kun yrittää saada mielikuvan John Archista kuulematta sitä itse. John Arch on kuin tajunnanvirtaa jossa erilaiset tunnetilat ja soundimaisemat soljuvat peräkkäin pehmeästi kuin uni, mutta kirkkaasti kuin vuoristopuro, ja kaikki mitä musiikissa tapahtuu tuntuu istuvan kokonaisuudessa kuin Buddha istuimellaan ilman mitään ristiriitoja. Saundi vaihtelee raskaista riffeistä 80-luvun progeen ja sieltä pop-melodioiden kautta balladeihin ja space-taustojen siivittämänä klassisen musiikin kautta rockiin ja takaisin johonkin mielellä käsittämättömään nykyprogeiluun, eikä tämä haittaa lainkaan koska kaiken sitoo yhteen herra John Archin itsensä mielettömän muuntautumiskykyinen ja saavuttamattoman kauniilla melodioilla pommittava lähes epäinhimillinen lauluääni, joka ei kuitenkaan käytä mitään efektiä itsessään, vaan ainoastaan luo jokaiseen kappaleeseen tunnelmaan täysin sopivan teeman. Tätä ei voi ymmärtää kuulematta levyä, ja loppujen lopuksi tämän arvostelun pelkkä lukeminen jo saattaa haitata kuunteluelämystä, sillä levystä saa parhaimman nautinnon vain antamalla mennä, yrittämättä luokitella sen maisemia. Se on puhdasta taiteellista inspiraatiota ylivertaisen neron kynästä.

Levy on EP. Siinä on musiikkia 28 minuuttia. Biisejä on kaksi. Kaksi erilaista maailmankaikkeutta, kaksi matkaa. Molemmat käyvät alueilla joilla ei yksi bändi ole aiemmin käynyt. Biisit ovat pullollaan riffejä, ideoita, maisemia, lepopaikkoja, tykitystä... kaikkea. Voisi melkein sanoa että biisit ovat tungettu äärimmäisen täyteen kaikenlaisilla jutuilla, mutta se ei olisi totuudenmukaisesti sanottu. John Arch kuulostaa jatkuvasti joltain saavuttamattomalta hittibiisiltä, jollaisia on joskus tullut kuunneltua satoja kertoja, mutta biiseissä ei ole mitään erityisiä kertautuvia rakenteita, ja mielikuvat hittibiiseistä vain soljuvat muuttuvan tunnelman kehittyessä, eikä tunnelma päästä kuulijaa putoamaan missään vaiheessa. Biisit aukeavat hyvin ensimmäisellä kuuntelulla, mutta jaksavat yllättää jatkuvasti, sillä näitä biisejä ei heti voi oppia ulkoa. Vaikutelma on ehkä samantapainen kuin kuunneltaessa Dream Theateria, tosin musiikki on täysin erilaista. Soittajat soittavat niin luonnollisesti ja studiotyö on toteutettu niin taitavasti että harjaantunut korvanikaan ei löytänyt mistään kohdasta minkäänlaista soittimien tasapainonheittoa. John Archin kokoonpano onkin jenkkiprogen kärkikastia. Laulaja John Arch on Fates Warningin entinen laulaja. Rummuissa legendaarinen Mike Portnoy (Dream Theater, Transatlantic), kitarassa Jim Matheos (Fates Warning) ja bassossa Joey Vera (Armored Saint, Fates Warning, Seven Witches).

Jos olet koskaan pitänyt progesta, ja jos olet koskaan toivonut että maailmaan ilmaantuisi uusi erilainen bändi jolla olisi näkemysta ja soittotaitoa, ja joka kehittäisi maailman kapeakatseista musiikkia eteenpäin, niin tämä on se bändi. John Arch ei tarjoa sinulle powermahtipontisia fiiliksiä, eikä soitinkikkailufantasioita, vaan se on John Arch. Se ei ehkä tarjoa sinulle sellaisia tunnelmia joita haluaisit kokea, mutta se voi tarjota sinulle sellaisia tunnelmia joista et koskaan edes tiennyt mitään. Sitä ei voi selittää. Koe se itse.

22.07.2003, Juuso Kunttu
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 2251
Palaa »