Entisen Meleth-mies Swarmin luotsaama Hagl on raakaa ja suoraviivaista black metalia, joka on samalla eräänlainen kummarrus norjalaisen black metalin ensimmäisen aallon bändien suuntaan. Nearer to Victory -levy lasketaan yhtyeen debyyttitäyspitkäksi levytykseksi, vaikka sisältö onkin käytännössä vain mcd:n mittainen.

Alunperin jo vuonna 2005 julkaistu levy on paikoin nopeatempoista räiskettä, jonka pääpainopiste on lähinnä skandinaavisessa mustassa metallissa. Sahauksia on täydennetty myös melankolialta tuoksahtavin melodioin, mutta bändin fiilistelyote ei tunnu oikein purevan. Mukaan on ripoteltu hieman poikkeavampiakin ideoita, kuten riffejä, joita ei tällaisesta menosta kuvittelisi välttämättä löytyvän, mutta nämä jäävät kokonaisuudessa selvään paitsioon.

Suuren, ja suoraan sanoen aivan liian suuren huomion vie itse tuotanto ja etenkin rajusti särötetyt lauluosuudet. Näistä jälkimmäiset peittävät biisimateriaalia turhankin paljon, sillä erityisesti kitarasoundi on jäänyt varsin ankealle tasolle. Laulujen ohella vain rummut kuuluvat selvästi, kitaroiden jäädessä lähinnä ohueksi vinkunaksi. Eikä kyse ole vain särötettyjen laulujen äänenvoimakkuudesta, sillä kitara- ja bassosoundit ovat heikot ja hiljaiset jo ihan omillaankin.

Hagl jaksaa kuriositeettina soida kerran pari ilman tympääntymistä, mutta sen pidemmälle mateeriaali ei kanna. Parempaa black metalia löytyy niin paljon jo tästäkin alagenrestä, ettei aivan jokaisesta keskitason yrityksestä jaksa yksinkertaisesti syttyä.