Folk ja metalli ovat siitä nihkeä yhdistelmä, että jo tämä oksymoronilta tuoksahtava yhdistelmä kosahtaa omaan simppeliin mahdottomuuteensa, tai vaihtoehtoisesti lipsahtaa liikaa vitsin puolelle. Ukrainalainen, vielä vaippaiässä oleva Viter, tarttuu kuitenkin härkää sarmista uhmakkain ottein ja lopputulos on, yllätyksellisesti, suorastaan mainio.

Parikymmenminuuttinen Dzherelo on sitä, mitä kanssamaalainen Drudkh voisi, ja ehkä myös pitäisi olla. Dzherelon herkkä, mutta tunteikas ja soitinrikas ilmaisu on voimakasta, menevää ja taidokkaasti fiilistelevää. Soundeista lauluun ja riffeistä folk-soittimiin homma toimii komeasti, uskottavasti ja komeasti yhteen niputettuna. Näin helppona vertailukohtana Viter voisi olla Ukrainan vastine latvialaiselle Skyforgerille.

Perinteisten metallisoitinten rinnalle on otettu niin ikään lajityypillistä muniharppua, huilua ja mitälie muita instrumentteja, joita ei levyn kansivihkokaan sen tarkemmin esittele. Myös koskettimet ovat mukana kokonaisuutta värittämässä. Melkoisesta instrumenttimäärästään huolimatta levy ei rönsyile liiaksi asti, vaan siinä on samalla sekä luonnonläheinen, että perinteikäs tunnelma, ja kuitenkin samaan aikaan levy tarjoaa myös maukkaan metallielämyksen omintakeisella tavalla.

Miehekäs, komeaääninen laulu, kautta linjan hyvät soundit ja kaunis perinneinstrumenttien käyttö tekevät Viteristä varteenotettavan nimen tällä rintamalla. Toivoa sopii, että jatkoa myös seuraa yhtä laadukkaan kokopitkän muodossa.