Lasken Goatsnaken molemmat täyspitkät levyt klassikoiksi, mutta pienen kyselykierroksen perusteella asia ei olekaan kaikkien mielestä näin. Yhdysvaltalaisen yhtyeen vuonna 2000 julkaistu toinen täyspitkä on kuitenkin hamassa tulevaisuudessa sellaiseksi tuleva, jos minulta kysytään. Uudelleenjulkaistu levy on viimein saatavana myös vinyylillä, joskin aikalailla rajoitettuna painoksena, eikä sille ole ympätty mitään bonuksia.

 

Goatsnake-soundi perustuu erittäin matalalle yleissoundille sekä Pete Stahlin puhtaalle laululle, jollaista ei oltu totuttu kuulemaan modernimman doom metalin yhteydessä, ainakaan 90-luvun loppupuolella. Bändi lainaili musiikkiinsa vaikutteita sekä perinteisen doom metalin että sen modernimman kaiman piiristä, mutta myös stoner rockin ja perinteisen hard rockin alueilta. Raskaat soundit, hitaasti polkevaat rytmit, paikoitellen ylettömän groovaavat riffit ja ei-ihan-niin-korkealta-kuin-power-metalissa ja kovaa vokaalit ovat kaikkia tekijöitä jotka määrittävät bändiä ja sen musiikkia. Nimikappaleen lopussa kuultava verrattain vauhdikas "watering the flower of disease" -osuus saa edelleen allekirjoittaneen intoutumaan tukantuuletukseen ja nyrkinheristelyyn. Nykypäivänä bändin vaikutuksen kuulee myös useiden raskaiden bändien musiikissa, tuntuu että varsinkin "Goatsnaken soundia" ollaan etsitty hyvinkin usein.

 

Soundimaailma pohjautuu synkkään kielisoitinvalliin, jonka kitarat sekä bassot ovat viritetty erittäin alas ja lisäksi mureutettu aimo annoksella säröjä ja efektejä (viritetty tai laskettu efekteillä, varmasti en osaa sanoa, kun en kitaroiden kummallista sielunelämää niin hyvin tunne). Joka tapauksessa, pohjimmiltaan puhdas miksaus kuulostaa hyvinkin likaiselta edellä mainittujen kitaroiden panoksen vuoksi. 

 

Allekirjoittaneelle Goatsnaken molemmat täyspitkät ovat klassikkotasoa ja niitä on kuunneltu läkähdykseen saakka, joten pisteiden antaminen on erinomaisen vaikeaa. Toisaalta tekisi mieli läväyttää lähes täydet, mutta toisaalta arvostella yhtenä klassikkona muiden joukossa... siksipä annan levylle pisteet jostain sieltä välimaastosta ja toivon että teksti puhuu puolestaan.

 

Oli miten oli, bändiin kannattaa tutustua jos ei sitä ole vielä ehtinyt tekemään, ja aloittaminen on syytä aloittaa jommalla kummalla täyspitkällä ja edetä siitä tarpeen vaatiessa EP- ja split-julkaisuihin.