Kuusihenkinen U.S. Christmas (jatkossa tuttavallisemmin USX) on jenkkiyhtye, jonka tyylisuunta menee jonnekin himmailu-dronen sekä post- ja psykedeelisen rockin/metallin tietyville. Oikeastaan tämän osaston yhtyeiden tyylin määrittely on jo kauan ollut sen verran haasteellista, että puhun näistä yleensä junnailu- ja himmailumöyrintänä. Ja niin aion tehdä jatkossakin.

Run Thick in The Nightilta voi niin halutessaan löytää yhtäläisyyksiä niin Isikseen, Ufomammutiin, Earthiin, Pink Floydiin kuin Nick Caveenkin. Jotta jotenkin saan itseni ymmärretyksi, niin avataan hieman: tunnelma on eteerisyydessään Isistä muistuttava, mutta soundissa on Earthille tuttua Southern-vibaa, jota haikea viulu nostaa komeasti. Ujellukset, sähinät ja loopit tuovat mieleen italialaiset avaruusmammutit. Leijailuhetket ja vinguttelut taas ovat sitä Floydia ja maanis-depressiivinen, pelkistetty laulu luo assosiaatioita Caveen – vaikkei lauluäänissä ole oikeastaan mitään samaa.

Puhutaan siis kovin moniulotteisesta musiikista, joka ei aukea helposti, mutta ei sen toisaalta täydykään ja tuskin yhtye itsekään sitä haluaisi. Levy on 77:n minuutin mitassaan jyhkeä ja valtava paketti sulatettavaksi ja tulee väistämättä mieleen, että tämä olisi tuplavinyylille jaoteltuna parhaiten omaksuttavissa. Yhtenä pötkönä Run Thick in The Night nimittäin sujahtaa hetkittäin taustamusiikiksi.

USX ei niinkään brassaile äänimaailmansa raskaudella vaan runsaudella: levyn tuotanto ja masterointi on järjettömän hyvää työtä. Soundi on todella ISO, mutta samalla erittäin selkeä. Kerroksittain kasatut kappaleet ovat täynnä yksityiskohtia ja mikä parasta, kaikki nämä ovat selkeästi kuultavissa ja erinomaisessa tasapainossa. Erityisesti itseäni miellyttää viulun ja pelkistettyjen ja akustisten kitaroiden luoma eteerinen tunnelma.

Oikeastaan ainoa selvästi heikompi seikka levyllä on Nate Hallin laulu. Osaan kappaleista pariin nuottiin nojaava, melkein puhemainen hoilotus sopii hyvin, mutta menon yltyessä rankemmaksi ja laulun voimakkaammaksi ei ääniala riitä. Laulusovitukset ovat yksinkertaisesti tylsiä ja tuntuvat lähinnä välttämättömältä pahalta. Vielä tarkentaakseni, laulu ei siis missään nimessä ole huonoa tai edes häiritsevää, mutta silti liian monotonista. Levy toimisi puhtaana instrumentaalina aivan hemmetin paljon paremmin.

Eipä siinä. USX on lätkäissyt varsin laadukkaan paketin, jota yhdenkään junnailuhimmailumöyrintä-diggarin ei kannata ohittaa. Vaikka löydän pienoisia vaikeuksia levyn hyvien ja huonojen puolien tasapainotuksessa, on se kuitenkin ehdottoman suositeltava musiikillinen matka, jonka arvosanaa latistavat mielikuvituksettomat laulusuoritukset. Harmi.