Kun tutustuin pari vuotta sitten Engelin debyyttialbumin materiaaliin muutaman kappaleen verran, yhtye kuulosti lähinnä huonolta In Flames -kopiolta. Edistystä on tapahtunut, sillä kakkoskiekkonsa Threnedy kuulostaa edelleen suurilta osin In Flames -mallinnukselta, mutta nyt jo huomattavasti paremmalta sellaiselta.

Omaperäisyydellä Engel ei siis edelleenkään pääse rehvastelemaan, mutta bändi takoo menemään ihan pätevää modernia metallia vaikutteiden selkeästä ilmenemisestä huolimatta. Engelin ahkerasti kylvämät ohjelmoidut rumpuloopit taas viittaavat enemmän Linkin Parkin ja uusimman Sonic Syndicaten suuntaan, vaikkei Engel aivan yhtä popahtavana ilmenekään kuin nämä verrokkinsa. Eipä toisaalta jäädä kauaksikaan, sillä Threnodyltakin löytyy useampi kappale, joilla irrotaan metalligenrestä täysin rehelliseksi poprockiksi. Tämän bändi tekee kuitenkin onnistuneesti, ja sen sijaan ne kaikkein rankimmiksi ja metallisimmiksi väännetyt vedot jäävät albumin vaisuimmaksi anniksi.

Threnody on niin hyvässä kuin pahassa täydelliseksi hiottu modernin metallin tuote. Maanmiehiltä lainaillaan vähän liian ronskisti, mutta se ei estä nauttimasta levyn parhaimmillaan hyvinkin toimivista melodisen rockin ja konemetallin välillä seilaavista sävellyksistä. Albumi on yhtyeeltä selkeä askel ylöspäin, ja mikäli parhaimmat ideat saadaan vielä jalostettua koko levyn mittaan, Engel voi hyvinkin tulevaisuudessa nousta varteenotettavaksi haastajaksi ruotsimetallin kuumille kentille.