Tämän projektin kammottava nimi lienee peräisin levy-yhtiön markkinointipuolelta. Puoli biisiä kuunneltuaan nimittäin tajuaa, että tämä on nimenomaan Tom Galleyn soololevy, eikä uusi Phenomena, jonka pari ensimmäistä levyä ovat melodisen hard rockin klassikkoja.

Blind Faith puolestaan on metallisempi kokonaisuus - vieläpä varsin hajanainen sellainen, jossa lähes joka biisin laulaa eri laulaja. Solistien taso on kirjava. Heistä parhaiten onnistuu Sagan Bob Moratti, joka onkin saanut kontolleen kaksi siivua. Ex-Riot Mike DiMeo on toinen onnistuja The Sky is Fallingilla. Sen sijaan ihmettelen suuresti, miksi Ralf Scheepers on päästetty esittelemään surkeaa nykykuntoaan, sillä äijän rääkyminen karmii selkäpiitä. No, Scheepersin biisi on pilattu myöskin käsittämättömällä konesuhinalla, kuten myös Mikael Erlandssonin kähisemä kappale. Molemmat biisit ja varsinkin solistit olisi voinut korvata jollain - kenellä tahansa - muulla. Lähimmäksi vanhaa Phenomenaa pääsee Tony Martin, joka ei toden totta ole hänkään enää menneiden vuosien kuosissa, mutta toisin kuin Scheepers, ymmärtää olla yrittämättä enempää kuin mihin kykenee. Tarttuvimman kappaleen on laulettavakseen saanut FM:n Steve Overland ja käyttääkin tilaisuuden hyväkseen.

Mutta miksi ihmeessä Don’t Ever Give Your Heart Away on satsin ainoa kappale, jonka kertosäe jää edes jotenkuten mieleen? Toisaalta hyvä että edes se jää. Soitto sinänsä ei häikäise. Se on toteutettu pääosin ruotsalaisvoimin. Onhan mukana toki Jim Kirkpatrik (FM) kitarassa ja Matt Sinnerkin bassottelee yhden biisin, mutta nämä seikat eivät estä lopputulosta kuulostamasta halvalta. Onnistuneisiin mahtipontisiin soundeihin tarvitaan toden totta kunnon budjetti, eikä Blind Faith kuulosta lähimaillekaan onnistuneelta. Lisäksi sävellykset ovat yhtä mainittua poikkeusta lukuun ottamatta sellaista luokkaa, että kulloinenkin solisti vie väkisinkin päähuomion. Biisi kuin biisi kaatuu tai pysyy tolpillaan vain laulusuorituksen ansiosta. Galleylta ei ollut lupa odottaakaan mitään klassikkoa, mutta kyllä keskinkertainen, hajanainen ja kehnosoundinen Blind Faith on pettymys yhtä kaikki.