Lordi lohkoo albumeita uskollisesti kahden vuoden julkaisusykliä noudattaen. Uutukainen Babez For Breakfast  tekee Lordi-kaanonissa paluun perusasioiden äärelle. Kahden vuoden takainen ihan kohtuullinen Deadache on jäänyt itseltäni sen arvostelemisen jälkeen kokonaan kuunteluitta, mutta tätä pirteää uutukaista olen pyöritellyt jo nyt enemmän kuin kahta edellistä Lordi-kiekkoa yhteensä. Yhtyeen paletissa tärkeintä on jälleen hauskan pitäminen ja uudella levyllä se välittyy onnistuneesti myös kuluttajalle. Babez For Breakfast on tiivis paketti ja ilman muuta hirviörykmentin iskevin albumikokonaisuus sitten Get Heavy -debyytin.

Kun jätetään Scarctic Circle Gathering -jatkumon viides osa, synnytyssali-intro SCG5: It's A Boy! ja jäykähkö I Am Bigger Than You  sekä Amenin akustinen välisoitto pois laskuista, Babez For Breakfast rokkaa 80-lukuisesti, elävästi ja viihdyttävästi. Genren legendojen (Skid Row, Dokken, White Lion, Stryper...) kanssa isoja levyjä maakaroinut tuottaja Michael Wagener on ruoskinut Omituisten Otusten Kerhon uransa kovimpaan tikkiin eikä BFB:n biiseistä tyhjäkäyntiä löydy hakemallakaan. Eniten menomonoon pistävät liikettä Rock Police, Granny's Gone Crazy, Discoevil, Loud and Loaded  ja Non Stop Nite, mutta suoraan sanoen uuden levyn biiseistä 12 on parempia kuin koko kansan tuntema Hard Rock Hallelujah, enkä pistäisi yhtään pahakseni vaikka Lordin tuleva kiertuesetti sisältäisi introja ja I Am Bigger Than Youta vaille kaikki uuden albumin biisit.

Odotan innolla, kuinka hempeän vaaleanpunaisen levynkansikuvan käy Amerikan julkaisun koettaessa. Kauhua ja vertahan Amerikassa ei sensuroida, mutta jopa piirretytkin hinkit saattavat olla Wall-Marteille ja Targeteille liikaa. Ison veden tuolla puolen levyä kaupustellaan varmaan "huomiotaherättämättömissä" ruskeissa paperipusseissa...