"Atoll Nerat - is a band exploring 'toltek dark metal' music burdened with 'death' and 'black' patterns. It is based in Okhanks (Russia, the Urals, Perm Region). We also offer a more accurate definition of this musical trend: 'psychedelic paranormal reality metal'. This implies constant drifting towards the boundaries of perception, our major source of inspiration."

Näin sanoo venäläisen Atoll Neratin kotisivu ja genrevammailu saa aikaan täydellisen tappiomielialan. Mitä helvettiä tuon nyt pitäisi edes tarkoittaa ja miten se kuuluu musiikissa? Bändit ovat toisinaan kekseliäitä löytämään itsellensä määritelmiä, joilla yritetään erottua muusta massasta, vaikka viime kädessä se kuitenkin tapahtuu musiikillisin keinoin, eikä Atoll Nerat ole puusta pudonneena vierinyt muiden omenoiden seasta minnekään.

Kakkosalbumi Two Pipes To Heaven julkaistiin alun perin 2006. Tällä uusintapanoksella ei ole muuta eroa alkuperäiseen kuin sanoitusten ja kappaledien nimien kääntäminen englanninkielisiksi.

Musiikki on lähinnä dark metalin suuntaan liikkuvaa maustettuna naislaululla, kevyillä sinfonisilla osilla, pianolla, laulun pysyessä tiukasti raa'an kähinän puolella, mutta aivan nekro-rääkymiseen asti ei mennä. Kappaleet liikkuvat temponvaihteluissaan välillä turhankin paljon toisiinsa nähden, mikä antaa levystä hieman sekavan vaikutelman. Samaten nopeissa kohdissa kovasti konerummuilta vaikuttavat, mutta ilmeisesti silti aidot rummut syövät turhan paljon tehoa musiikista. En jaksa olla ihmettelemättä, mikä tarve bändeillä on paukuttaa sata lasissa, kun vähemmällä saataisiin enemmän dynamiikkaa ja voimaa musiikkiin. Tyylitajuttomuudessaan tällainen yliaggressiivisuus kääntyy pikemminkin levyä vastaan kuin tukee sitä. Levyllä on kuitenkin tarttuvia ja toimivia koukkuja, jotka pitävät mielenkiintoa yllä, mutta näistä huolimatta kokonaisuus ei tahdo jäädä mieleen kuin lähinnä yksittäisinä osina.

Vaikka Two Pipes To Heaven onkin täysin epäoriginellia ja moneen kertaan kuultua tavaraa, niin kaikesta huolimatta levy ei kuulosta kovinkaan huonolta. Se nousee juuri sopivasti sen rajan yli, jolla se pysyy keskivertoa paremmalla puolella, mutta jää samalla kysyttäessä suosituksia ykkösdivarin puolelle.